Laitankin toisen postin heti perään.
KristiinaK (linkki tekstissä) haastaa valokuvaamaan kuukausittain annetun aiheen mukaan.
Kristiina kirjoittaa "Kesäkuun haastekuva onkin hiukan erilainen, sillä se on piirretty. Kuvan aiheena olet sinä, jonkun toisen, tai itsesi piirtämänä."
Tässä piirroksessa tulee myös mieheni mukaan kylkiäisenä.
Tämän kuvan on piirtänyt tyttäreni Marja minulle ja miehelleni lahjaksi.
Kuva on piirretty valokuvasta, ja kuva sijoittuu vuodelle 1975.
Olimme moottoripyöräilemässä Savonlinnassa ja kuvassa näkyykin pyörämme "lasti". Siinä pyörän tarakalla kuljin minä, teltta, vaatteet, eväät ja kaikki muu reissussa tarvittava. Olin tässä kuvassa 48 kiloinen ja pienikokoinen. Sain syödä silloin mitä vaan, ja paino oli aina tuo 48 kiloa. Nahkarotsini oli varsinainen hiirenliivi - kooltaan XS.
Huomasithan farkkumuodin. Levenevät lahkeet piti tietenkin olla. Minua aina harmitti, kun tukka oli aina lässähtänyt, koska oli pakko pitää kypärä päässä ajon aikana.
Moottoripyöräilimme vuoteen 2023 saakka (vuodesta 1974 alkaen). Mitään onnettomuutta ei koskaan sattunut, mutta huomasimme, että motoristit ovat "näkymättömiä" nykyisin. Paljon on tänäkin vuonna sattunut vakavia onnettomuuksia. Huomasimme myös, että meistä on tullut vanhoja ja vaihdoimme rakkaan harrastuksen asuntoautoiluun.
Minäkään en päässyt enää moottoripyörän tarakalle yhtä ketterästi kuin nuorena. Voin myös sanoa, että ruokakin on ruvennut ihmeesti vastaantumaan, ja kiloja on vuosien varrella kertynyt tuon 48 kilon päälle.
Kiitos Kristiinalle kivasta haasteesta ja mukavaa loppuviikkoa kaikille.
40 kommenttia:
Niin ihana piirros, huippu hyvin piirretty.
Tyttäresi on taitava.
Kerrassaan ihan muisto!
Voi että, miten ihana ja taitava piirros! Ihastelin pitkään kaikkea – myös farkunlahkeita – ja tuota tunnelmaa. Siinä on nuoruus ja rakkaus ja kesä <3
Ihastuttava kuva ja niin hyvin piirretty. Marja taitaa olla lahjakas piirtäjä.
Kiinnitin huomiota alaspäin leveneviin farkkuihin. Muistan niin hyvin... ja niiden piti olla juuri tuollaiset, kenkien päällä lepäävät.
Onpa todella taidokkaasti piirretty kuva teistä, ihana! Muistan hyvin nuo lahkeet, napapaidat ja kaikki muut ajan kuvaan kuuluvat ja pitkään pyöräilitte! Itse en elämäni aikana ole uskaltanut moottoripyörän selkään kuin kerran. Asuntoauto onkin ainakin sateella mukavampi vaihtoehto.
Ihastelen täällä miten taitavasti ja hienosti tyttäresi on ikuistanut teidät ja Ajan kuvan, nostalgia aivan huokuu kuvasta ja mahtava kertomuksesi nuoruudestanne tempaisee mukaan; tuollaista se oli...💗UPEA!
Ihanan lahjan olette saaneet, oikean aarteen, monin tavoin - ja lahjan on saanut tyttäresikin!
Taiteilijoita koko perhe, oletan?
Wau, miten upea piirros! Kaikki tuon aikakauden piirteet, kuten vaatteet, hiukset ym. kuuluivat myös minun nuoruuteeni. Silloin jopa kilpailtiin siitä kenen housujen lahkeet levenivät eniten alaspäin :)
Hieno piirros, taitava on tekijä:)
Kyllä tuli nuoruusmuistot mieleen, huh-huh:)
Eikös se asuntoautomatkailukin ole kivaa, minä tykkään.
Jopas onkin ihana piirros.
Todella hieno piirros ja nuo housunlahkeet....
Rakkautta on ilmassa tässä kuvassa. Taitavasti piirretty ja rakkaudella.
Päivien ilot, tyttäreni osaa hyvin piirtää muotokuvia ja muutenkin on taiteellinen. Mimosalla myös 10 kuvaamataidossa
Saila, ihanat muistot tästä kuvasta ja paikkani on vieläkin samassa kainalossa 💖
Puikoillanikin, hauskaa miten muoti kuvaa hyvin eri aikakausia. Muoti myös kiertää, varmaan nämäkin farkut tulevat vielä muotiin joskus
Kivipellon Saila, Asuntoauto on turvallisempi. Jotenkin moottoripyörät mielletään mopoiksi ja niiden nopeus arvioidaan väärin. Paljon auto tai traktori kääntyy eteen ja aina motoristi on se kärsivä puoli
Päivi 💖💖💖💖 Ihana muisto
Kiitos kehuista Pöllö 😀😀😀
KristiinaK, yhteen aikaan lahkeet olivat ainakin 60 cm leveät ja ylsivät maahan. Talvella lahkeet olivat polviin asti jäätyneet tötteröt 🤣🤣🤣
Irma, on kivaa ja molemmissa harrastuksissa on samanhenkistä positiivista porukkaa. Motoristit moikkaa aina toisilleen ja samoin karavaanarit. Tietenkin toista autetaan jos pulaan joudutaan. Tykätään paljon.
Kiitos RaijaAnnikki💖
Kruunuvuokko, hauskaa tuo muoti ja kuvaa aina aikaansa. Yhteen aikaan ihannoitiin army-lookkia ja minullakin oli päälaelta siiliksi kynitty tukka, joka sojotti pystyssä. Muuten hiukseni olivat pitemmät. Itkin monta päivää kampaajalla käynnin jälkeen. Onneksi hiukset kasvavat nopeasti.
Sinisen sohvan emäntä, on on ja sitä rakkautta on riittänyt tähän päivään asti
Kädentaidot jatkaa teidän suvussa ihan huikeasti....
jokohan pienimmänkin käsi tekee kaartuvia tavoitellessaan helistimiä, hih!!
Mielettömän upea kuva teistä - onhan valokuvakin tallessa ja molemmat kehyksissä.
Oi ihanuus, minkälainen nostalginen piirustus!
Hieno piirros.
Upea kuva ja niin nostalginen. Tyttäresi on tosi taitava.
Repolainen, on valokuvakin tästä tallella.
Vauva on taitava. Kolmiviikkoisena nosti jo päätään kun oli vatsallaan. Muistelen että omat lapseni olivat hitaampia
SusuPetal 💖💖💖
Kiitos Pirre
Purulaari, tyttäreni teki mieluisan lahjayllätyksen
Aivan ihana ja taitavasti tehty kuva teistä. Leveistä lahkeista vuosiluku on helppo tunnistaa.
Between 💖💖💖
Ihastuttava piirustus, upea lahja tyttäreltä. Kauniita nuoria ihmisiä olitte, kauniita varmaan vieläkin. Nostalginen kuva.
Ymmärrän hyvin, että lätistynyt tukka harmitti ;)
Nyt asuntovaunuaikaan tukka pysy aina kunnossa. Teille mukavia matkoja!
Minulla on edelleen tuo sama paino 48 kg, ja voin syödä mitä vain. Nyt olen jo keski-iän ylittänyt.
Onpa ihana kuva ja kivat muistot ❤️
Sirpa, ikävä on minulla tuota 48 kilon aikaa. Vaatteita löytyi kaupoista helposti.
Kiitos TeSa
Siis ei oo totta, miten upea kuva!
Kiitos Maiju 😀
Taidokas piirrustus!! Oi niitä aikoja. <3
MaaritKoo 😀😀😀
Lähetä kommentti