Olen keski-ikäinen mummo täältä Pohjois-Karjalasta. Harrastan luovaa hulluutta, koska minulla on levottomat kädet.
Askartelen, teen atc-kortteja, mömmöilen mixedmediaa ja neulon milloin ehdin.
Minuun voi ottaa yhteyttä bmpiironenatgmail.com
Eilen illalla askartelin muutaman kortin. Olen menossa myöhäisempään työvuoroon, joten ehdin skannata korttini pikaisesti. Kaikki ovat vapaita vaihtoon.
Perjantai-iltana olin Marjan kanssa Kuopiossa katsomassa Kotipelto & Liimatainen keikkaa ravintola Amarillossa.
Olimme ensimmäisä kertaa tutustumassa Amarilloon, ja olimme iloisia saamastamme upeaakin upeammasta palvelusta. Henkilökunta oli iloista ja nuorekasta. He valmistivat meille ihanaa ruokaa, jossa mausteet olivat juuri kohdallaan. Amarillo oli muutenkin todella viihtyisä paikkana ja taustamusiikiksi oli valittu upeita biisejä. Ihana paikka todella.
Menimme Amarilloon heti klo 21.00, koska halusimme saada mahdollisimman hyvät istumapaikat. Valitsimme pöytämme paikasta, josta oli noin 1,5 metriä matkaa esiintyjien tuoleihin. Meille keikka oli muistorikas. Olemme kuunnelleet molemmat Stratovariusta todella paljon. Marjan fanitus Stratovariukseen alkoi jo vuonna 1998. Paljon iloa on bändin biisit tuoneet elämäämme. Jotkut biisit ovat niin muistorikkaita, että saavat meidät itkemään.
Sanoisiko, meillä oli aitiopaikka
Kotipelto ja Liimatainen aloittivat esiintymisensä 23.30. Kaksi söpöä miestä vain kiipesi tuolilleen ja aloitti upean keikkansa. He olivat huolissaan yleisöstä ja varmistivat moneen kertaan, etteivät soita liian kovasti. Ajattelin, ettei haittaa vaikka kuulo menisi. He ovat niin ihania.
Ihmettelimme, miten vähäeleisesti nämä kaksi esiintyjää saavat todella suuren energisen voiman aikaan. Timo Kotipellolla on aivan mielettömän upea lavakarisma ja Jani Liimatainen on taitava soittaja, jolla on poikamaista pikettä silmäkulmassa.
Timo Kotipelto
Jani Liimatainen
Emme lakkaa ihmettelemästä, miten nöyriä nämä ihanat taiteijat ovat. He esiintyvät aivan yhtä upeasti ja sielukkaasti olipa yleisönä salillinen kuulijoita tai suuren suuret yleisömassat.
Upea oli keikka, ja tunnelma aivan katossa. Konsertti kesti 1,5 tuntia. Huikeaa, miten taitavia taiteilijoita saimme ihailla.
Löysin netistä kaksi videota, jotka kuvaavat keikan tunnelmaa. Videot eivät ole omiani.
Olipa kivaa askarrella. Pakko lähteä nukkumaan, sillä huomenna on työpäivä. Huomenillalla olen menossa Kuopioon kuuntelemaan Kotipellon ja Liimataisen klubikeikkaa. Odotan tapahtumaa innolla.
Nurmeksesta lakkautettiin pääposti ja posti siirtyi Porokylään S-marketin yhteyteen. Postinhakureissut ovat vähentyneet tämän supistuksen myötä todella paljon.
Kesäinen ja kaunis kortti paljastui paketista
Minä onnellinen voitin nämä Emilia Lylyn tekemät Perhosensiipi-laatat. Laattojen koko on 10 x 10 cm. Laatoissa on ripustuslenkit takana, joten tämän kauniin laattaparin saa tauluiksi seinälle. Oi että nämä ovat livenä vielä kauniimmat kuin skannattuna.
Lisäksi palkintona oli Kärköläläisen Desing & Kahvila Navetan käsin tehtyä suklaata. Osallistuja sai valita mitä suklaata tavoittelee
Vaihtoehdot olivat
Hampunsiemensuklaa
Talkkunalevy
Suolaista ja makeaa
Jee, tässä minun talkkunalevyni kauniissa pakkauksessaan.
Oi että on ihana palkinto. Perhosensiivet löysivät heti paikkansa ja mielenkiinnolla maistan minulle uutta talkkunasuklaata.
Sain tänään toisenkin ihanan kirjeen. Helena K lähetti minulle upeita kortteja.
Naurattaa, sillä kun hän lähetti minulle viestiä vaihtareista, oli profiili jotenkin erilainen kuin ennen ja luulin, että minulla on kokonaan uusi vaihtokaveri. Olemmekin vaihtaneet kortteja kymmeniä kertoja. Tämmöinen tämä blogimaailma on.
Tässä upeat kortit:
Skannattu
Lohtu 3
Valon ihminen
Yksin
Upea kolmiulotteinen kiitoskortti
Helenan tekemä kortti
Voi että nämä ovat kaikki huikean upeita. Tuo yksin -kortti kuvastaa minua tällä hetkellä. Olen ollut kaksi viikkoa ilman tupakkaa. Minun oli pakko lopettaa, että miehenikin pystyy lopettamaan tupakoinnin sairaskohtauksen jälkeen.
Kiitos Helena K näistä aarrekorteista ja ihanaa illan jatkoa kaikille.
Tänään oli upea sää. Aurinkokin pilkisteli välillä ja päätimme ajaa mieheni kanssa Kolille katselemaan syksyn värejä. Kolille on meiltä matkaa noin 70 kilometriä. Ihanaa oli kävellä hitaasti Kolin näköalapaikoille kiertotietä. Kolille voi nousta jyrkkiä rappusia myöten ylös, tai kävellä loivemmin nousevaa metsäpolkua. Me kaksi raihnaista päätimme valita metsäpolun. Huomasimme, että hitaasti kulkemalla näkee enemmän. Kuvat on pääasiassa mieheni ottamia. Meillä oli molemmilla kamerat mukana ja minä huomasin kuvailevani lähinnä sammalia ja käkkyräpuita.
Hyvin hoidettu polku vie Kolin huipulle
Metsä on ikimetsää
Polun vierellä on upeita kallioita
Kelottuva puu
Maaruskaa
Nämä rappuset vievät Ukkokolille
Ukkokolin huipulta avautuva maisema
Jonkin verran oli usvainen sää ja taivaskin oli välillä pilvessä
Kuvasimme vanhaa kaunista kalliota
Polku vei Pahakolille
Ja polku johdatti meidät myös Akkakolille
Tämä alttari löytyi Akkakolilta
Lähikuva oskalla kasvavasta sammalesta
Olipa meillä ihana ja voimaannuttava kävelyretki. Tämä reissumme korvasi nyt monin verroin sen, ettemme uskalla toipilaina mennä marja- tai sienimetsään kaatuilemaan. Ihana ja kaunis on Kolinvaara. Onneksi se on suojeltu kansallismaisemamme. Olimme myös kiitollisia siitä, että tämän kauneuden pääsee näkemään nousematta todella jyrkkiä rappusia kävelemällä upeaa metsäpolkua. Metsä oli todella elämys. Olen varma, että siellä on paljon keijuja, peikkoja ja menninkäisiä.