KristiinaK:n haaste

Kristiina K:n (linkki tekstissä) valokuvaushaasteet jatkuvat tänäkin vuonna.

Huhtikuun haasteen aihe on Keltainen ja vihreä (Kyseessä voi olla esine, tai vaikka vaate joka oli välttämätön hankinta tai jonka hankkiminen ilahdutti muuten).  

Mietin ensin, ettei meillä ole mitään keltaista, mutta löytyihän sitä kuitenkin vähän.

 

Kovalehtiset kasvit viihtyvät minun hoidossani. Anopinhampaita ja anopinkieliä minulla on useampi. 

Anopinkeli, jossa on lehdissä keltaiset reunat

 

 

Tämä aloe tai kirjolehti (jokin mehikasvi) kotiutui minulle eilen Lidlistä, ja se maksoi huimat 6,90 e. Kaktuksiakin oli samaan hintaan monenlaisia myynnissä. Minä sorruin todella piikikkääseen kaunottareen, joka on googlen mukaan syyläkaktus.

Kasvien koko on yli 10 cm, ja ruukut on laitettu kauniiseen suojaruukkuun (korkeus 11,5 cm), joten ovat kyllä tuohon hintaan edullisia ja hyvän kokoisia.

Tässä toinen heräteostos ja ruukku näkyy tässä paremmin

 

Rakastan vihreää lasia. Nostin kaksi lasipulloani ikkunalaudalle. Kylläpä valo on kaunista pullojen läpi katsottuna. Pulloissa on tiiviit vanhanaikaiset korkit, joista tykkään erityisesti. (huomaa - pihassamme ei ole tippaakaan lunta).

 

 

Keltaista väriä edustaa keksipurkki. Näitä purkkeja oli neljää erilaista, ja kaikissa oli muumiaihe. Sanon suoraan, että ostin kamalan makuiset keksit vain ja ainoastaan näiden purkkien vuoksi.  Onneksi purkit olivat todella edullisia.

  

 

Viimeisenä esittelen lempiöljyni, jota kaytän salaateissa ja smoothiessa. Öljy on auringonkukkaöljyä, ja se maistuu ihanasti sitruunalta. Todella iso suosittelu tälle öljylle.

 

 

 

 

Sainkohan nyt kaktusryntäyksen aikaan (hihhii). Mietin, että ei kyllä jää kasvattajalle paljoa palkkaa, koska tuollainen suojaruukkukin maksaa. 

Meksikossa tosin kaktuksia löytyy ihan lenkkipolun varreltakin. Olisipa ihanaa mennä lenkille noille kaktusten reunustamille poluille.

 

Kiitos Kristiinalle kivata haasteesta ja mukavaa viikonloppua kaikille.
 

Valokuvaushaaste

KristiinaK (linkki tekstissä) haastaa valokuvaamaan kuukausittain annetun aiheen mukaan.(ehdin mukaan viimetipassa)

 

Toukokuun aihe on Kaatunut/vinossa 

 

Reissaamme mieheni kanssa paljon Pohjois-Suomessa ja olemme monta kertaa käyneet Kalle Päätalon kotimaisemissa Taivalkoskella.

Vuonna 2021 koimme järkytyksen kun menimme tuttuihin maisemiin. PAULA-myrsky oli kaatanut metsät Kalliojärven ympäriltä. Myrskyn voimakkaimmat puuskat olivat paikoin yli 30 m/s Koillismaalla Pudasjärven, Taivalkosken ja Puolangan seuduilla. 

Taivalkoskella kaatuneita ja vääntyneitä  puita oli molemmin puolin tietä kilometrien matkalta, kun ajoimme maantietä pitkin. Näky oli lohduton ja vahingot valtavat.

Metsäkeskuksen mukaan Taivalkoskella kaatui metsää 20 000 hehtaaria (Tuhoarvio on laadittu alueelta saapuneiden metsänkäyttöilmoitusten perusteella.)

Tässä ottamani valokuvat tuhoalueelta.

 

 

 

Metsää taidetaan raivata osittain vieläkin. Puiden kaataminen on suorastaan vaarallista. Ei voi kuin ihmetellä mikä voima luonnolla voi olla. Trombi pyyhkii sattumanvaraisesti maisemat uusiksi ja tekee valtavaa tuhoa. Tietääkseni yksikään ihminen ei onneksi loukkaantunut. Metsäkin kasvaa uudestaan, mutta siihen menee vielä vuosia.  

Mukavaa toukokuun loppua kaikille.

Pieni ja punainen

Kristiina K (linkki tekstissä),  haastaa valokuvaamaan kuukausittain antamansa aiheen mukaan. 

Huhtikuun aiheena on Pieni ja punainen

 

Joskus pieni ja punainen löytyy lähempää kuin osaa etsiäkään. Lemppari nojatuolini edessä minulla on pieni pöytä aputasona neulemalleja ja kaikkea telkkarinkatselussa  tarvittavaa herkuttelua varten, mutta jostain syystä viherkasvit valtaavat pöytäni pikkuhiljaa. 

Ostin pari viikkoa sitten tuollaisen sulkamaisen viherkasvin, joka maksoi alle 5 euroa. Kukka on pysynyt hyvänä ja ihmettelen hintaa siinä mielessä, etten olisi saanut edes kummoistakaan leikkokukkakimppua samaan hintaan ..... olisikohan kukkani jokin ananas?

 

 

 

Ja kun tarkkaan katsoo, niin siinähän se pieni ja punainen onkin..... Tämä pieni enkeli on liikkuvaa sorttia. Hän istuu milloin minkin kukan ruukun reunamalla.

 

 

Sain enkelin edesmenneeltä rakkaalta ystävältäni. Olen joskus kertonutkin, että ajoimme aina viikonloppuisin lähikaupunkeihin ja suuntasimme ostosreissumme paikkoihin, joissa myytiin enkeleitä. Valitsimme omat enkelimme huolella, ja voi hyvänen aika sitä selostuksen ja naurun remakkaa.

Kun olimme valintamme tehneet ja  maksaneet enkelimme, teimme vaihtokaupat, ja halasimme toisiamme. Monet myyjät olivat ihan ihmeissään. 

Lopetimme reissumme yleensä  mässäilemällä kaupasta ostetulla rasvaisella grillilihalla ja omenalimpparilla. Laitoimme auton kotimatkalla parkkipaikalle parkkiin, ja siinä nautimme tämän terveellisen ateriamme. Nykyisin tämä taitaisi olla jo kokonaan kiellettyä.

 ---------

 

Toinen pieni ja punainen on alle sentin korkuinen.

Mieheni oli 1980-luvulla seitsemän vuotta Kostamuksessa töissä.  Siispä meillä on puinen maatuska (Isoin 25 cm), jonka sisällä on aina pienempi ja pienempi käsinmaalattu maatuska.

 

Tämä on alle sentin kokoinen

 

Tässä pienen punaisen kaikki siskot

 

 

Nämä maatuskat olivat mieluisa lelu Mimosalle kun hän oli pieni. Hän tarkisti aina maatuskoja sisäkkäin pakatessaan, että tuo kaikkein pieninkin pysyi mukana. Kun hän sitten availi isompia maatuskoita, häntä jännitti, onko pienin vieläkin siellä ihan sisimpänä.

 

Näistä pienistä punaisista tuli kivoja muistoja mieleen.

 

Mukavaa viikkoa kaikille

Kuvahaaste/ Erikoinen rakennus

Kristiina K (linkki tekstissä) haastaa valokuvaamaan kuukausittain antamansa aiheen mukaan. 

Maaliskuun aiheena on Erikoinen rakennus

 

Meillä on takapihalla erikoinen rakennus.  Se on kooltaan vain puolen neliömetrin kokoinen.  Mökki on rakennettu kannon nokkaan ja sammal on jo katon ehtinyt vallata. Mökissä on kaski ikkunaa vastakkaisilla seinillä ja mökin ovi on aina auki. Linnut ovat vierailleet mökissä ja kerran Osku-orava tyrkkäsi talon isännän nurin.

 Pakko laittaa viime kesänä otetut kuvat, koska mökki on nyt osittain lumen alla. 

  

Tarkkasilmäisimmät huomasivat, että mökin väki on kotosalla ja he kurkkivat uteliaina ketä tuli kylään

Mökissä asuu herra ja rouva Tyllerö

  Herra Tyllerö lähentelee iältään jo 80-vuotta....

 

Herra Tyllerö

Hän ihailee rouvaansa, joka on vanhentunut kauniisti - koska hänen kasvoissaan on ainoastaan naururyppyjä.

Rouva Tyllerö

 

Kannattaa kurkkia puutarhan perimmäisinkin nurkka, koska koskaan ei voi tietää ketä siellä asuu.

 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille

Puolukkakakkua ja KristiinaK:n valokuvahaaste

Katsoin erästä tubettajaa, joka keki Puolukkakakkua. Pakkohan se oli testata heti tuoreeltaan, koska tarvikkeet löytyivät kotoa.

Kuivakakkuja on kivaa tehdä, ja esimerkiksi tämä kakku vaan paranee, kun sen pakastaa.

Puolukkakakku

5 dl	vehnäjauhoja
2 - 3 dl	sokeria
1,5 tl	soodaa
1 tl	neilikkaa
2 tl	inkivääriä
2 tl	kanelia
150 g	voita tai margariinia
3 dl	maitoa
1	kananmuna
2 dl	puolukkasurvosta

Voitele kakkuvuoka ja sulata esim. oivariini

Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään, lisää muut aineet jauhoseokseen ja sekoita hyvin. Kakkua ei ole pakko vatkata ollenkaan, mutta pyöräytin 1978 saadulla retro-vatkaimella vähän aikaa taikinaa.

Paista kakku 175 asteessa  60 - 65 min. uunin alatasolla.

Kakusta tuli ihanan kuohkea ja se maistui mammani tekemältä maustekakulta. Puolukkasurvokseni oli sauvasekoittimella survottua, joten  puolukan maku ei tullut kakusta juurikaan esille, ja puolukkasurvos "katosi" kakkuun.

Tämä kakku on ihanaa, maailman helpointa tehdä  ja onnistuu hyvin. Kakku paranee pakastaessa, jos nyt pakastimeen asti edes säilyy.

JÄLKIKIRJOITUS

Katselin uusia postauksia lukulistastani ja huomasin, että KristiinaK (linkki tekstissä) on antanut helmikuulle uuden valokuvausaiheen.

Helmikuun aihe on KODINKONE JOSTA EN LUOVU

Pyykkikone ja astianpesukone ovat ehdottomasti ne ykköset, mutta nyt kun tuli mieleeni tuo Retro-vatkain, niin kuvaanpa sen nyt tähän kakkupostaukseeni. Vatkain on valvistettu GDR:ssä. Vatkaimen merkki on jo ajan saatossa kulunut pois, mutta vatkain toimii edelleen todella hyvin.

Vatkaimeni on siis 47-vuotias ja en luovu siitä ikinä. Saimme vatkaimen monien  kodintarvikkeiden lisäksi häälahjaksi. Vatkain on yhtä hyvää ja kestävää tekoa kuin meidän avioliittommekin.

Mukavaa viikonloppua kaikille.