Kolme kuvaa kuukaudessa

KristiinaK (linkki tekstissä) haastaa ottamaan valokuvia.

Joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne

Tässä joulukuun kuvani

JÄÄTYMINEN

Kävin äsken Nurmeksen stamassa katsomassa onko Pielisen selkä jo jäässä -  ja onhan se.

Meillä paistaa aurinko tänään ja pakkasta on 6 astetta. Tuuli on puuskaista ja navakkaa.

Hyytävän kylmältä tuntui rannalla keli. Kaunista kuitenkin on, ja jopa lunta on muutama sentti. Joku on jo uskaltautunut jäällä kävelemääntin. Rannan tuntumassa tosin.

JÄRVI

Järvimaisemia valokuvaan todella paljon. Pielisen rannalla asuvana tieni kulkee tietenkin Pielisen pintaa ihailemaan Paalasmaan - tai Kolin rantakallioille.

Järvi on kaunis eri vuoden- ja vuorokauden aikana. Montakohan auringon nousua tai laskua olen Pielisellä kuvailluit.

JUHLA

 

 

Joulu-sana oli haasteessa kielletty, mutta pakko ihan todeta että kyllä Joulu on juhlallinen hetki vuosien kiertokulussa.

Pimeän aikana etsin valoa pienistä kynttilänliekeistä ja ostan joulutähden tuomaan lohtua suurelle valon ja kesän kaipuulleni. 

Talvipäivänseisausta odotan todellakin innolla, koska sitten valo ei enää vähene.

Ihanaa on odottaa myös vuoden suurinta juhlaa, ja yhdessäoloa läheisten kanssa.

 

Kiitos Kristiinalle kivasta valokuvahaasteesta. Kivaa on ollut olla mukana.

Ihanaa Joulun odotusta kaikille

Vain kolme kuvaa kuukaudessa

 

KristiinaK (linkki tekstissä) haastaa ottamaan valokuvia.

Joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne.

Tässä marraskuun M-kuvat

 

MAATUMINEN

 

Kuvasin ihmeellisiä sieniä, jotka lahottavat koivun kantoa, ja kanto maatuu pikkuhiljaa,

Wikipedian mukaan Suomen kielessä erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä ja ennusmerkkejä on kutsuttu nimityksellä marras.
Tässä syy miksi laitan tämän kuvani kuvaamaan marraskuuta.

 

 

METSÄ/MAISEMA

Seuraavan valokuvan kuvasin "lennosta" liikkuvasta autosta. Usein kun olen autossa huomaan jotain kaunista ja räpsäytän valokuvan.

Tätä kuvaa ottaessa ihmettelin talvisen metsän kauneutta. Luntahan täällä Itä-Suomessa riittää ja tykkylumiset puut ovat keski talvella jopa vaarallisia, koska lumi painaa todella paljon.

Miellä on vielä lunta jonkin verran, vaikka tänään sataakin vettä, ja lumet saavat kyytiä. 

Viime viikolla pelastuslaitos haki jo lapsia pois ohuelta järven jäältä kävelemästä.

 

 

MUSTAVALKOISUUS

Talvi vie valon puuttuessa myös lähes kaikki värit luonnosta.

Kaikki näyttää lähes mustavalkoiselta. Tämän kuvan otin rannalla kuuraisena pakkasaamuna koivunoksista.

Kaikkea kaunista löytyy vieläkin luonnosta, vaikka luonto jäätyy pikkuhiljaa ja odottelee lisää lunta.

 

Jotenkin tekisi mieli nauttia lisää tästä syksystä ja talven tulon hiljaisuudesta ja kauneudesta.

Nyt suorastaan jyrää Black Friday tarjouksineen ja alennuksineen kovalla metelillä.Tämän jälkeen seuraakin kaupallinen Jouluhössötys. Tokmanni aloitti Joulun jo lokakuun puolella - samalla kun myi Halloweenin lokakuun viimeisellä viikolla alennuksella Joulun alta pois.

Olen ihmeissäni kuin Liisa ihmemaassa.....Taidan ostaa mahdollisimman vähän tänä vuonna - jos vaikka Joulu siltikin tulisi

Extrakuvani lupaa kukintaa ensi vuodeksikin. Kohtahan se koittaa jo talvipäivänseisaus ja valo alkaa lisääntymään.

Ihanaa viikkoa kaikille

Vain kolme kuvaa kuukaudessa

KristiinaK (linkki tekstissä) haastaa ottamaan valokuvia.

Joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne.

Tässä lokakuun L-kuvat

 

 

LEHDET

 

 

Joka ikinen syksy kuvailen pihallamme kasvavan pensaan. En  tiedä pensaan nimeä, mutta sen syysvärit ovat aivan ihanat. En ole koskaan leikannut pensasta. Se on itsekseen levinnyt jo aika laajalle alueelle.

 

 

 

LOHKAREET

 

 

Tämä kuva on Pielisen eteläpäästä. Ranta on täynnä upeita kivilohkareita. Nyt vedenpinta on erikoisen alhaalla ja lohkaireisiin on piirtynyt veden normaali pinnankorkeus. Nyt saisi sataa ennen talven tuloa, koska monelta on poralaivotkin tyhjänä.

LENKKIMAASTO

Minulla on onni asua lähellä luontoa. Syksyisin aina iskee lenkkeilyinto päälle. Ilma on raikasta ja helppoa hendgittää astmaatikolle kaikkien siitepölykausien jälkeen. Olen joskus sanonut, että kun oikein sataa vettä ja tuulee kunnolla - sitä tietää olevansa olemassa. Tästä johtuen sadekelikään ei haittaa. Vedän paljasjalkakenkäni jalkaan ja ei kun menoksi. (kohta kylläkin on pakko hankkia talviset paljasjalkakengät).

Lapsena juoksin aina avojaloin kesät. Noilla ihmeellisillä kengillä kävely on lähes samantuntuista.

Oikein mukavaa viikkoa kaikille ja kiitos Kristiinalle kivasta haasteesta

Vain kolme kuvaa kuukaudessa

KristiinaK (linkki tekstissä) haastaa ottamaan valokuvia.

Joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne.

Tässä syyskuun S-kuvat

Ensimmäinen kuvani

SAMMAL

Kävin metsäretkellä ja kuvasin pienen umpeen kasvaneen metsälammen, joka olikin kuin sammalmatto tänä vuonna. Sammal oli kosteaa ja ihanan pehmeää. En kyllkään uskaltanut mennä kävelemään sammalmatolle, jonka alla on varmasti paljon vettä.

Sammalen vihreä on ehdottomasti ihanin väri maailmassa.

 

 

Sammaloitunut metsälampi

Toinen kuvani on

SUDENKORENTO

Pohjoisen reissullamme kuvasin sudenkorennon, joka on todella vaikea kuvattava.

Nämä ihanat pörriäiset kiehtovat minua kovasti. Pihallammekin on korentoja, jotka lentävät kovaa vauhtia paikasta toiseen. Ihmettelenkin usein, miten ihmeessä ne eivät törmää mihinkään kovassa vauhdissa. Olen ihmetellyt myös korentojen ihania värejä.

Wikibedian mukaan 

"Sudenkorentojen väritys vaihtelee lajeittain ja lajien sisällä. Vaikka vaihtelun määrä tuntuu aluksi masentavan suurelta, niin sitkeällä päivän parin harjoittelulla oppii nopeasti, että se on täysin järkeenkäypää ja järjestelmällistä.

Nyrkkisäännöt, joista toki on poikkeuksia, ovat:

• kirkkaimmat yksilöt ovat juuri sukukypsiksi muuttuneita;
• hailakat yksilöt ovat useimmiten nuoria;
• hyvin tummat yksilöt ovat useimmiten vanhoja;
• useimmiten koiraiden kuvioinnit ovat laajoja ja kirkkaita
• naaraiden kuviointi on usein enemmän "maastoväristä""

 

Tummasyyskorento

 

Kolmas kuvani on 

SUMU  (kuvattu viimevuoden syyskuussa)

Syyskuussa aamuisin usein on sumuista. 

Wikibedian mukaan: 

Sumu on pilvi joka on kosketuksissa maahan. Näkyvyys sumussa on määritelmällisesti alle yksi kilometri. Kun näkyvyys on 1–10 kilometriä, kyseessä on utu

Sumua syntyy joko silloin, kun ilman lämpötila laskee alle kastepisteen, tai kun  ilman kosteus nousee ja saavuttaa kyllästystilan. Sumu koostuu noin millimetrin halkaisijaltaan olevista vesipisaroista, jotka ovat syntyneet näkymättömän vesihöyryn tiivistymisestä. Kovalla pakkasella pisarat voivat olla jäässä, jolloin on kyseessä jääkidesumu.

Vuosi sitten kiipesin mieheni kansa Kolin huipulle syyskuisena aamuna kello 6.00. Ensin petyimme, kun huipulla oli aivan "hernerokkasumu" ja emme nähneet oikein mitään. Kun odotimme aamun sarastusta saimme kokea, että koko alapuolella oleva maailma oli kadonnut - oli vain hiljaisuus, rauha ja sankka sumu ympärillämme

.

Näkymä Kolin huipulta

Isot kiitokset Kristiinalle jälleen kivasta haasteesta.

Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille

Vain kolme kuvaa kuukaudessa

KristiinaK (linkki tekstissä) haastaa ottamaan valokuvia.

Joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne.

 

Tässä minun E-kirjaimella olevat elokuun valokuvani:

 

 

ELÄMÄNLANKA

 

Tämä kasvi on sitkeä ja kasvaa sinne minne haluaa ja tarttuu kiinni lonkeroillaan mihin haluaa. Olen yrittänyt kasvattaa kasvia tiettyyn paikkaan, mutta se ei juurru. Elämänlanka kuitenkin putkahtaa pintaan entiseltä kasvupaikaltaan, vaikka miten yrität kitkeä sitä pois. Tästä varmaankin on tullut kasville nimikin. Vaikein kasvatettava kasvi siis ikinä.

 

 

 

 

ERÄMAA

 

Onneksi Suomessa on paljon erämaita ja erämaajärviä. Tämä kuva on otettu Tenojoen varrelta.

Luontoa onneksi suojellaan ja suojelualueita perustetaan - niitä ei ole koskaan liikaa.

Viime vuosina metsien avohakkuut ovat lisääntyneet. Koneiden kanssa kiveäkään ei jää kiven päälle, vaan maa todellakin myllätään.  Miksiköhän edes järvien rannoille ei jää enää suojametsiä - onko kaiken oltava ylitehokasta?

Onneksi muutaman vuoden päästä uudet puuntaimet jo nostavat päätään. Harmi vaan, että monet linnut pesivät vanhoissa metsissä ja esimerkiksi hömötiaiset ovat katoamassa. Niitä ei saada takaisin.

Surukseni olen huomannut, että nykyisin myös luonnon roskaaminen on lisääntynyt. Ennen teiden varsilla oli levähdyspaikoilla suuria roskiksia, mutta niitä käytettiin väärin. Kodinkoneita ja sohvakalustoja ilmestyi roskisten viereen. Mistä tämä välinpitämättömyys voi edes johtua?

Kaunis erämaa pitää säilyttää tuleville sukupolville, että hekin voivat nauttia kauneudesta.

 

 

 

ENKELIKOKOELMA

 

Viimeisessä kuvassa esittelen enkelikokoelmani. Suurimman osan enkeleistä olen saanut edesmenneeltä ystävältäni Annelilta.

 

Kiersimme Annelin kanssa lähikaupungeissa "enkeliostoksilla"  ja autossamme raikui kovaääninen nauru. 

Valitsimme omat enkelimme huolella, ja kun olimme saaneet enkelimme maksettua, vaihdoimme enkelit toistemme kanssa kaupassa ja halasimme toisiamme. 

Myyjiä tapamme huvitti ja nauratti.

 

Kävimme aina ostamassa kauppojen grillitiskiltä oikein ihanaa ja rasvaista grillikylkeä ja palan painikkeeksi omenalimpparia.  Huristelimme tämän jälkeen jollekin parkkipaikalle eväitämme syömään. Ihanat muistot jäi ystävyydestämme ja ikävä on kova.

 

 

 

 

Kiva tämä Kistiinan haaste. Elokuun E-kirjaimet olivat todella vaikeat.

 

Elokuu on minulle tärkeä kuukausi. Tapasin mieheni 50-vuotta sitten elokuussa (10.8.1974). Olemme ajaneet myös moottoripyörällä saman ajan. Varmaan juhlistamme vuosipäiväämmekin moottoripyöräilyn merkeissä.

Ihanaa viikkoa kaikille ja nauttikaa elokuun sametti-illoista

 

Vain kolme kuvaa kuukaudessa

KristiinaK (linkki tekstissä) haastaa ottamaan valokuvia.

Joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne.

 

Tässä minun H-kirjaimella olevat heinäkuun valokuvani:

 

HEIJASTUS

 

Mielestäni veden pinta on mielenkiintoinen, koska veden pinnasta voi nähdä maisemia ylösalaisin peilikuvana.  Olen nyt ihastunut vastavaloon kuvaamisesta (vaikkakin valokuvaajat eivät yleensä tee niin). Tämä valokuva on varmaankin epäonnistunut, mutta kuvastaa hyvin erästä hellepäivää.

 

 

 

 

HATTARA

 

Kuten olen aiemmin jo kertonut, olen kova "taivastelemaan".

Kuvailen paljon  taivasta ja pilvenhattaroita. Myös heijastus veden pintaan kiinnostaa minua.

Mistähän tuo yksi hattara on taivaalle ilmestynyt.

 

 

 

 

 

HORSMA

 

Yksi lempikukkani kukkii juuri. Metsian avohakkuut ovat täynnä horsmien kukkia. Horsmat ovat peitelleet koneiden raatelemat puiden kannot purppuran värisillä kukillaan.

Vanha kansa sanoo, että syksy alkaa siitä, kun horsma kukkii. 

Erikoisen aikaisin normaalisti elokuussa kukkivat kukat kukkivat jo nyt kovien helteiden ja sateiden vuoksi.  Marjasatokin kypsyy todella aikaisin tänä vuonna.

Hämähäkin seittikin on tallentunut vahingossa kuvaan

Heinäkuun ensimmäinen viikko on kohta jo ohi. Nopeasti kuluu aika.

Ihanaa ja rentouttavaa alkavaa viikonloppua kaikille.

Vain kolme kuvaa kuukaudessa

 

KristiinaK (linkki tekstissä) haastaa ottamaan valokuvia.

Joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne.

 

Tässä minun K-kirjaimella olevat kesäkuun valokuvani:

 

 

KIRSIKANKUKKA

Ilokseni huomasin, että kirsikkapuuni kukkii.

Sain työkaveriltani vuosia sitten kirsikkapuun taimen. Puu on kasvanut hyvin ja tehnyt muutamia kirsikoitakin. Kirsikat vaan ovat hyvin kirpeitä ja happamia. Olen miettinyt, ettei kirsikoista saa kyllä hyvää hilloa, vaikka miten paljon sokeria laittaisi.  Mihinkähän kirpeän makusia kirsikoita voisi käyttää?

 

KUU

Tuo rakas seuralainen, joka valvottaa minua viikon ennen ja viikon jälkeen täysikuuta. Olen siis tuplakuuhullu.

Tämän kuvan otin Canonin kameralla jalustan kanssa ilman valosaastetta korven keskellä viime syksynä.

 

 

 

KORTE

Rakastan vihreää väriä ja sitähän löytyy puhtaimmillaan korteesta.

Keväällä luonto on eri sävyisiä vihreitä aivan täynnä. Kaikki kasvaa ja kasvun voi melkeinpä kuulla. Vihreä on ehdottomasti lempivärini.

Haasteen ulkopuolelta kuva kuistiltamme. Vein osan huonekasveista ulos. Apostolinmiekka (reunassa) rupesi nuokkumaan sisällä helteen vuoksi. Tietääkö kukaan voiko se olla ulkona kesällä?

Kuistimme on varjoisa, ja vain ilta-aurinko paistaa kuistille ja kukille.

Mukavaa alkanutta kesäkuuta kaikille.

Vain kolme kuvaa kuukaudessa

KristiinaK (linkki tekstissä) haastaa ottamaan valokuvia.

Joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne.

 

Tässä minun T-kirjaimella olevat toukokuun valokuvani:

 

 

TYLYPAHKA-SUKAT

Mummotettavani Mimosa ja hänen ystävänsä olivat muutama vuosi sitten kovia Harry Potter-faneja ja neuloin heille molemmille Tylypahka-sukat. Postasin toisista sukistani TÄÄLLÄ ja toisista TÄÄLLÄ.(myös ohjeen linkki löytyy jutustani)

Nämä ovat ehkä vaikeimmat sukkani ikinä, vaikkakin tuo vaakunakuvio tehdään silmukoimalla. Muuten sukat ovat kirjoneuletta. Taisipa molemmat tytöt pitää sukkansa aivan pehkuiksi. Olivat nimittäin todella mieluisat.

TULPPAANI

Toinen kuvani on viime keväältä. Tulppaani on yksi kevään odotetuimmista kukkasista. Tänä keväänä lumi suli kukkapenkistäni viimeviikon loppuna ja tulppaaneista on vasta lehdet lupaamassa kukintaa tällekin keväälle.

TAIVAS

Viimeinen kuvani on taivas. Olenkin aikaisemmin  jo kertonut, että olen kova "taivastelemaan".  Ihailen pilviä, ja minusta on mielenkiintoista valokuvata pilviä ja taivasta yleensäkin. Syksyllä on mielestäni parhaat taivaat ja pilvet. Nyt onkin ollut upeita punaisia auringonlaskuja, vaikkakin uutisissa kerrottiin, että väri onkin vain Saharan hiekkaa.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille.

Vain kolme kuvaa kuukaudessa

KristiinaK (linkki tekstissä) haastaa ottamaan valokuvia.

Joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne. 

Tässä minun H-kirjaimella olevat huhtikuun valokuvani:

Ensimmäinen kuvani HATTIVATIT

 

Ihminen ei ole koskaan liian vanha olemaan Muumifani. Fanitan eniten PikkuMyytä, koska hän on niin pieni ja ehtii juosta joka paikkaan. Hän on myös vilkas, sisukas ja seurallinen -  tekee pientä jekkuakin joskus.

 

Tässä esittelen uuden rahapussini, jossa on muutama muumihahmo kuvattuna. Tämmöiset värikkäät pikkujutut antavat hyvää mieltä.

Nuo hattivatit olivat kivoja loistavia pieniä olentoja, jotka valaisivat koko tienoon kun kulkivat eteenpäin. Jotkut ihmisetkin ovat samanlaisia hyvän energian ja valon tuojia.

 

 

Toinen kuvani HELLA

 

Keittiöni kuningatar on tämä vanhanaikainen hella. Se on aivan tavallinen 1987 ostettu puuhella, joka meillä on ollut kovassa käytössä nyt kalliin sähkön aikaan. Tuo rautainen kansilevy on todellinen lämpöpatteri. Olen tehnyt tuossa hellan uunissa ruokaa. Pannukahvikin kiehuu todella nopeasti ja voin kyllä sanoa, että kahvi voittaa suodattimella tehdyn kahvin mennen tullen. Ei tarvitse pelätä sähkökatkoakaan, koska ruokaa voi valmistaa puuhellalla aivan hyvin.

 

 

Kolmas kuva HIUKSET

 

Kävin nyt Pääsiäisenä Sonata Arctican keikalla Joensuussa Kerubissa. Tyttäreni laittoi hiukseni vanhanaikaisesti kiharaksi Kreppiraudalla.(Taisi olla muotia joskus 1980-luvulla). Tähän komeuteen meni aikaa noin tunti. 

Minua naurattaa, sillä tukkani rupesi kasvamaan enemmän kun jäin vanhuuseläkkeelle vajaa kaksi vuotta sitten. Luultavasti stressin väheneminen aiheuttaa jopa tukan kasvua. Hihhii. 

Kuvassa on nyt 66-vuotiaan hevi-mummelin hiukset.

------

Haasteen ulkopuolelta laitan kuvan tämänhetkisestä lumitilanteesta Nurmeksessa.

Sulaakohan lumi edes Vapuksi

 

 

Kiitos Kristiina kivasta haasteesta ja

mukavaa viikkoa kaikille
 

Vain kolme kuvaa kuukaudessa

 KristiinaK (linkki tekstissä) haastaa ottamaan valokuvia.

Joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne. 

Tässä minun M-kirjaimella olevat maaliskuun valokuvani

 

 

 

MERI

 

Meri, ranta ja aurinko

MAYATAIVAANSIIPI

Tästä tuli otettua kymmeniä kuvia

MAGNUSTI

Sympaattinen pikkuinen tässä miettii

Nämä kaikki kuvat löytyivät lokakuulta 2019,  jolloin kävin perheeni kanssa Espanjassa Benalmadenassa. Kylläpä tulikin kaukokaipuu. 

 

Benalmadena on ihana paikka varsinkin lapsille. Siellä on todella paljon nähtävää Zoossa, Sea lifessä ja tivolissa. Myös vuoristoon voi nousta maisemahissillä.  Ollaan käyty Benalmadenassa kaksi kertaa, ja paikkaan ei todellakaan voi kyllästyä.

 

Voi kunpa taas pääsisi reissuun lämpimälle aurinkorannalle.

 

 

Oikein mukavaa viikkoa kaikille.

Vain kolme kuvaa kuukaudessa

 KristiinaK (linkki tekstissä) haastaa ottamaan valokuvia.

Joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne. 

Helmikuun ensimmäinen kuvani H-kirjaimella on

 

HEVIMUSIIKKI

 

 

Marko Hietala

 

 

 

Olen "hevari", joten rakastan yli kaiken melodista Hevimusiikkia. Kuuntelen ulkomaista musiikkia, mutta etenkin Suomalainen Hevimusiikki on parasta ja voimaannuttavinta. 

Nightwich, Sonata Arctica ja Stratovarius ovat lähellä sydäntäni.

 

Käyn keikoilla tyttäreni kanssa, ja jos keikka on ikärajaton, myös 13-vuotias Mimosa pääsee mukaan. Meillä on kolmessa polvessa sama musiikkimaku. Ihan naurattaa, kun minäkin 66-vuotias mummo kiirehdin keikoilla eteen ja keskelle fanittamaan upeita esiintyjiä. Hyvin minutkin on hyväksytty joukkoon.

Toinen kuvani H-kirjaimella on 

 

HANKI

 

 

 

Meillä on hanget korkeat nietokset täällä Itä-Suomessa. Tämän kuvan otin Kolilta. Kolille on noin 85 km Nurmeksesta. 

Hangen korkeus on  täällä paikasta riippuen 50 - 85 cm, ja hukumme lumeen - kuten joka talvi. 

Talojen ja piharakennusten  katoilta lumet on jo pitänyt pudottaa lumikolalla, ettei katto romahda painavan lumikuorman alla.

Kolmas kuvani H-kirjaimella on

HALO-ILMIÖ

 

Tämän kuvan otin viime keväänä kotipihaltamme.

Taivaalle ilmestyi tuollainen kaunis pyöreä halo-ilmiö auringon ympärille. Yleensä halo on auringon molemmin puolin oleva kaari, mutta tämä oli aivan pöreä ja kaunis.

Tässä minun helmikuun kuvat.

Mukavaa viikkoa kaikille teille.

Vain kolme kuvaa kuukaudessa

 KristiinaK (linkki tekstissä) haastaa ottamaan valokuvia.

Joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne. 

 

Minun ensimmäinen kuvani on TAIVAS

 

Harrastan "Taivastelua", joka tarkoittaa taivaan jatkuvaa ihailua.

On upeaa seurata aamu- ja iltaruskoja ja kauniita pilvenhattaroita.

Mielestäni syksyisin on upeimmat ja voimallisimmat taivaat - samoin näin kevättalvella, kun taivas on kirkkaan sininen. Taivaassa on jo kevään odotusta. 

Kuten huomaat kuvastani - on Nurmes koivujen kaupunki.

 

 

 

Toinen kuvani on TAKKATULI

 

Meillä on ollut pakkasta nyt tammikuun alussa jopa enimmillään 38 astetta.

 

 

 

 

Mikään ei ole niin ihanaa, kuin neuloa tai lukea kirjaa takkatulen loimutessa. Olen raahannut nojatuolin lähelle takkaa.

Jaksaisin tuijottaa elävää tulta tuntikausia. Ihanasti takka lämmittää ja tuo lämmintä tunnelmaa kotiin.

 

 

Kolmas kuvani on TALVI JA TYKKYLUMI

Talvi on henkeäsalpaavan kaunis. Itä-Suomessa lunta on riittämiin talvisin. Mietin keväisin "sulaako tämä lumi ikinä". Satumaiseen metsään meneminen on kuitenkin vaarallista. Puiden oksat aivan taipuvat lumen paljoudesta, ja on oletava todella varovainen, ettei jää putoavan lumen alle.

Meillä on paljon sähkökatkoja talvisin tykkylumen vuoksi. Puut taipuvat sähköjohtonen päälle lumikuormassaan.

Kevät ja kesä ovat vuodenajoista suosikkejani. Ihanaa kuitenkin, että meillä on neljä vuoden aikaa.

Talvi on kuin satumaa. Luminen luonto on lumoavan kaunis, mutta joskus myös jäätävän kylmä.

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa kaikille.