Edesmennyt anoppini neuloi minulle ison kasan sukanvarsia neulekoneella. Hän neuloi aikanaan varsia myyntiin koko kylälle. Varret ovat tietenkin täyttä villaa, ja ne venyvät käyttäjän jalan mukaan.
Ihmettelin anopin taitoa neuloa ikivanhalla neulekoneella, jossa neuloja oli vieri vieressä, ja kone oli todella monikutkainen ja vanhanaikainen. Lanka oli ohutta, mutta kestää varsissa hyvin. Ennenvanhaan sukat teritettiin moneen kertaan, koska varret pysyivät ehjinä pitempään. Entisiin sukanvarsiin neulottiin uudesta langasta vain uudet terät.
Minulla on aarteena Virtain Kehräämöltä tilattua 100 % villalankaa. Anoppini opetti, että villalangassa on oltava hyvä kierre, että saa napakat sukat. Hän opetti myös sen, että vauvalle neuleet kannattaa tehdä kampavillasta, joka on pehmeämpää ja pitkäkuituista.
Tein kolmet sukat, mutta kuvaan kahdet, koska poikani nappasi jo yhdet mukaansa.
Näitä sukkia ei voi pestä pesukoneessa, koska ne huopuvat. Tein sukat Mary Oljen ikivanhan ohjeen mukaan - samoin kuin anoppini teki aikoinaan. Näistä tuli nostalgiset sukat mieheni ja poikani jalkoja lämmittämään.
Neuloessani muistelin anoppiani, joka eli sota-ajankin. Silloin kaikesta oli pulaa, ja elämä ei ollut kertakäyttöisten tavaroiden haalimista. Kaikki tärkeä säilytettiin ja tarvikkeet käytettiin tarkkaan hyväksi. Muovia ja tekokuituja ei taidettu edes tuntea, vaan käytettiin luonnonmateriaaleja hyväksi.
Jotenkin kaipaan tuota luonnollista ajattelutapaa.
Ihanaa loppuviikkoa teille kaikille
