sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Mimosan villapuku



Olen ollut viikon sairaana ja vasta nyt jaksan esitellä viimeisimmän neuleeni.


Tein Mimosalle villapuvun Wool -langasta. Tässä pukuni innoittaja.





Tämä malli on Moda -lehdestä 4/2010. neule on toteutettu Debble Bliss Baby Cashmerinosta, joka on ohuempaa kuin käyttämäni Wool.





Tässä minun muunneltu versioni.  Neuloin villatakin ilman nalleja, koska ajattelin merkata ne jälkikäteen silmukoita jäljitellen neuleeseen. No merkkasinhan minä valkeat jääkarhut, joilla oli mustat silmät, nenät ja suut. MUTTA EI. Valkeat nallet pomppasivat silmilleni vaaleanpunaisesta taustastaan ja ne rupesivat mököttämään minulle. Vaikka jäljittelin mallin nalleja, ne mököttivät sitä enemmän, mitä enemmän niitä katselin. Tulin siihen tulokseen, ettei meidän pikku Mimosan nallet mökötä villatakissa. Purkuunhan ne nallet päätyivät. Onneksi en kerinnyt merkata kuin etukappaleen nallet.


Villahousut ovat ona versioni Moda -lehden mitoilla. Nuo housut ovat ribbineulosta, joten ne sopivat Mimosalle varmaankin koko talven ajan.





Mimosa pitää väreistä, joten ompelin villatakkiin leppäkerttunapit ja Hello Kitty silityskuvan





Tässä kuva lähempää.













Joskus yksinkertaisuus on kauneinta. (kuva takaa)





Tässä kuva kauluksesta




lauantai 20. marraskuuta 2010

Taatelikakku









Tämän kakun ohje minulla on ollut todella kauan. Tämä onnistuu aina ja on helppo tehdä.





3 dl vettä


2 dl sokeria


1 paketti taateleita      Nämä keitetään ja taateli ´survotaan´ soseeksi


200 gr voita                  Lisätään seokseen


2 munaa                      Vatkataan joukkoon kun voi on sulanut


3,5 dl vehnäjauhoja


1 tl soodaa


1 tl leivinjauhetta


1 tl vaniljasokeria       Sekoita kuivat aineet ja ja lisää seokseen varovasti nostellen





Voitele vuoka ja korppujauhota


Kakku paistetaan puoli tuntia uunin alatasolla 200 asteessa, jonka jälkeen kakun päälle laitetaan leivinpaperi.


Laske uunin lämpötila 175 asteeseen ja paista puoli tuntia (saa olla kauemminkin uunissa)




tiistai 16. marraskuuta 2010

Ikonikoru



Olen oikea ONNENTYTTÖ ja kiitollisena esittelen:


http://akvamarinkoru.blogspot.com/ järjesti blogissaan ideakilpailun, jossa jokainen sai toivoa millaisen korun haluaisi. Minä halusin - mitä muutakaan, kuin ikonikorun.


Akvamarin on taitava koruntekijä. Hän jopa valmistaa itse uskomattomia helmiä. Hänellä on myös valmiita koruja  myynnissä  blogissaan. Linkissä on kerrottu tämän korun valmistuksesta.


Minun ideani voitti ja sain valita kahden korun väliltä, kumman ottaisin. Valitsin hellyyden ikonin.


Katsokaa ihanat ystäväni, minkä ihanuuden posti toi minulle onnelliselle tänään











Laatan koko on 2,7 x 3,5 cm


Tämä koru on kyllä täydellisyyden huippu ja tulen rakastamaan tätä yli kaiken.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Vanha Valamo



 Näin kaamosaikaan muistelen kaiholla kesää ja varsinkin heinäkuun viimeistä viikonloppua, jolloin kävimme mieheni kanssa vanhassa Valamossa. Kyseessä oli päivämatka, joten aikataulu oli aika tiukka. Matkamme alkoi perjantai-iltana jolloin menimme Marjan, Janin, Mimosan ja Nikita-koiran luo Joensuuhun yöksi, sillä matkamme alkoi aamulla kuudelta. Matkan järjesti Kulttuuri- ja - Luostarimatkat Monastery tours, joka toimii Joensuussa.http://www.monasterytours.com/sivut/yritys?PHPSESSID=69b13ce270333e0472572acba7883bb8.


Matkayhtiö hoiteli ryhmäviisumin hankinnan ja vakuutusasiat, joten pääsimme helpolla. Mukaamme lähti matkaopas, joka oli venäläissyntyinen nuori mies, joka opiskeli Joensuussa neljättä vuotta. Hän puhui suomea hyvin. Hänen nimensä oli muistaaksemme Pavel.





Matka rajalle sujui nopeasti, Joensuusta Niiralaan on matkaa 75 kilometriä. Olimme varautuneet siihen, että rajamuodollisuuksiin menisi kauan Niirala/Värtsilän rajanylityspaikalla, mutta rajanylitys kestikin vain 20 minuuttia. Oppaamme venäjänkielentaito varmasti vaikutti. Rajanylityspaikalla oli valuutanvaihtopiste, jossa vaihdoimme euroja rupliksi.


Matkamme Sortavalaan oli kiva, sillä linja-autokuskilla oli paljon yksityiskohtaista tietoa ohittamistamme kylistä ja rakennuksista. Oli mielenkiintoista nähdä seutuja, jotka olivat joskus Suomea. Matka Sortavalaan kesti noin tunnin. Ennen satamaan menoa teimme kaupungissa pikaisen kiertoajelun. Osa matkalaisista jäi Sortavalaan ostoksille päiväksi. Me Valamoon menijät suuntasimme Laatokan rantaan, jossa kantosiipialus jo odotti meitä.







Enpä ole moisessa kyydissä ennen ollutkaan.Aallokko oli aikamoista keskemmällä tätä suurensuurta järveä, ja minua ainakin pelotti. Joskus aallokko Laatokalla on sen verran suurta ettei kantosiipialukset liikennöi, näin oli ollut edellisenä päivänä. Matka Sortavalasta Valamoon (40 km) kesti noin 50 minuuttia





Maisemat luostarinlahteen saapuessamme olivat todella upeat. Luostari näkyi kauniina metsän keskellä mäen päällä


 


Rantaan päästyämme meille tuli uusi opas. Hän oli nuori nainen, joka oli itse opiskellut suomenkielen. Nousimme luostarimäelle ja oppaamme kertoi luostarin historiasta.





Luostariin johtaa kaariportti, josta tullaan luostarin ulommaiseen pihaan.





Ensin menimme kuuntelemaan Valamon Podvorin kuoron konserttia, joka kesti noin 15 minuuttia. Esitys oli todella vaikuttava. Kuoro esitti kaunista kirkkomusiikkia. Kuoroon kuului neljä miestä, joiden äänet sopivat hyvin yhteen. Bassolaulaja oli todella mahtava. Tuumin, että he lauloivat kuin enkelit. Ostin kaksi cd-levyä heidän musiikkiaan, että voin muistella tätä ihanaa konserttia.

















Konsertin jälkeen siirryimme seuraavasta portista sisäpihaan ja itse pääkirkkoon. Pääkirkkoon mentäessä naisten pitää pukeutua hameeseen ja hiukset on peitettävä huivilla. Pääkirkko on entisöity viime vuosina. Ikonit ja katto-/seinämaalaukset olivat henkeäsalpaavan kauniita. Harmiksemme pääkirkossa ei saa valokuvata ollenkaan. Kuvia Kristuksen Kirkastumisen pääkirkosta löytyy http://www.valamoseura.fi/. Pääkirkon eteisessä on myös myymälä, josta voi ostaa ikoneita ja kirjoja. Pääkirkkoon tutustumiseen varattu aika oli mielestämme liian lyhyt, noin 30-40 minuuttia, sen verran paljon siellä on katsottavaa, sekä ikoneita että seinä- ja kattomaalauksia. Mutta aikataulut pitää varmaankin mitoittaa tiukoiksi näillä päivän matkoilla. Pääkirkossa käynnin jälkeen teimme kiertokävelyn luostarialueen ympäri ja laskeuduimme satamaan siirtyäksemme kantosiipialuksella ruokailemaan Niikkanan lahteen Uuden Jerusalemin skiitan ruokalaan.





 














Muutaman kilometrin vesimatkan jälkeen saavuimme Niikkanan lahteen ja aluksemme “vieripysäköi” jo laiturissa olevien laivojen rinnalle. Maihin siirryimme kolmen laivan läpi kulkien. Satamasta ruokailupaikkaan oli melkoinen nousu, rappuja oli ihan puuskutukseen asti. Ruokailu oli järjestetty hyvin, ruokana oli kasviskeittoa joka oli todella maukasta ja jälkiruokana kahvit ja kahvileivät. Ruokailun jälkeen tutustuimme Uuden Jerusalemin skiittaan, sitä ei ollut vielä restauroimisen jälkeen vihitty käyttöön joten siellä sai poikkeuksellisesti vielä valokuvata. Skiittaan tutustumisen jälkeen laskeuduimme satamaan, osa porukasta lähti vielä käymään kilometrin päässä olevassa Getsemanen skiitassa. Loput matkalaisista jäi tutustumaan sataman yhteydessä olevaan matkamuistomyyjien alueeseen. Ensin tuntui oudolta että tännekin on sitten turistin rahastus jo rantautunut, sitten kuulimme että Luostari hankkii lisätuloja vuokraamalla myyntipaikkoja matkamuistomyyjille. Matkamuisto-ostoksien jälkeen siirryimme taas laivojen läpi alukseen ja paluumatka alkoi. Tuuli Laatokalla ei ollut tyyntynyt, pari kertaa alus “putosi” aalloilta ja tuntui hurjalta kun istuin “hävisi” alta. Vaan kyllä sieltä Sortavalan satamaan päästiin ja bussikyyti kotiin alkoi. Tulomatka bussissa meni taas mukavasti, rajanylitys sujui taas parissakymmenessä minuutissa, ja Joensuussa oltiin noin klo 20. Matka oli mielestämme mahtava ja onnistunut. Ensi kesänä ehkä uudestaan....

torstai 11. marraskuuta 2010

Ylienkeli Gabriel



Lupasin esitellä kansalaisopistossa maalaamiani ikoneita.


Tässä Ylienkeli Gabriel ikoni





Ikonilaudan koko on 25,1 x 19,8. Ikoni on siunattu 10.5.2008


Olen maalannut myös Ylienkeli Mikaelin, jonka esittelen myöhemmin.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Monan kaulaliina



Kävin Joensuun Käsityövakassa heräteostoksilla http://www.kasityovakka.fi/siteshop/list


Ja ostin muunmuassa Katia Cometa lankaa http://www.kasityovakka.fi/siteshop/item/-/id/291.  Ostin toki muitakin lankoja esimerkiksi Drops Delight  ja Drops Fabel lankoja http://www.kasityovakka.fi/siteshop/list/-/id/23. Kauppa on todellinen neulojan paratiisi. Toinen toistaan ihananpia lankoja on paljon tarjolla - tulee ihan valinnan vaikeus. Verkkokaupastakin olen jo ehtinyt tilaamaan,  ja toimitus on todellakin nopeaa. Taisi tulla ihan ilmainen mainos, sillä tässä on nyt tyytyväinen asiakas.


Ostin heräteostoksena esimerkiksi tätä banaanista ja kierrätyssilkistä valmistettua uskomattoman väristä lankaa


Vuodatus kadotti kuvan


Samantyylistä kierrätyssilkkiä löytyy verkkokaupasta  http://www.kasityovakka.fi/siteshop/list/-/id/84


Langasta kerrotaan, että Bangalore-Silk kierrätyssilkki on valmistettu sarikankaiden jäännöspaloista sekä vanhoista sareista.

Kehräyksen suorittavat maalaiskylien kouluttamattomat naiset kotonaan. Bangalore silkissä yhdistyvät ekologisuus ja eettisyys, se on 100% kierrätysmateriaalia ja kotikehruu mahdollistaa naisille lisäansioita perheen talouden turvaamiseksi. Tämä seikka vaikutti valintaani suuresti.





Ensin aloitin neulomisen ihanasta Katia Cometa -langasta ja neuloin miniälleni Monalle kaulaliinan








Neuloin ainaoikeaa neuletta. Lankaa  tähän kaulaliinaan meni 2,5 kerää.


Vuodatus kadotti kuvan


Tässä lähikuva neulepinnasta. Toivottavasti kaulaliina lämmittää Monan kaulaa pakkasilla.

Arvonta



Arvonta suoritettiin heti aamutuimaan. Arvonnan suoritti mieheni.


Kiitos Teille kaikille ihanat lukijani osallistumisesta ja palautteistanne.







Flores









Voittaja on  SAMMA http://www.sammahar.blogspot.com/


Hän saa tämän tiffanyenkelin ja mehiläisvahatyöt korttikokoisina


Vuodatus kadotti kuvan





Lisäksi lohdutuspalkinnot, jotka menivät HELEENALLE http://vartahilla.blogspot.com/    ja VIIVILLE, joka osallistui facebookin kautta.


He saavat mehiläisvahatyöni korttikokoisina


Ilmoitin voitosta HELENALLE http://helenanelama.blogspot.com/, (kortit halusivat myös tänne).  Hän saa lohdutuskortit myöskin, koska osallisui arvontaan.





Voittajat voivat ilmoittaa osoitteensa maaki@netti.fi