Näin kaamosaikaan muistelen kaiholla kesää ja varsinkin heinäkuun viimeistä viikonloppua, jolloin kävimme mieheni kanssa vanhassa Valamossa. Kyseessä oli päivämatka, joten aikataulu oli aika tiukka. Matkamme alkoi perjantai-iltana jolloin menimme Marjan, Janin, Mimosan ja Nikita-koiran luo Joensuuhun yöksi, sillä matkamme alkoi aamulla kuudelta. Matkan järjesti Kulttuuri- ja - Luostarimatkat Monastery tours, joka toimii Joensuussa.http://www.monasterytours.com/sivut/yritys?PHPSESSID=69b13ce270333e0472572acba7883bb8.
Matkayhtiö hoiteli ryhmäviisumin hankinnan ja vakuutusasiat, joten pääsimme helpolla. Mukaamme lähti matkaopas, joka oli venäläissyntyinen nuori mies, joka opiskeli Joensuussa neljättä vuotta. Hän puhui suomea hyvin. Hänen nimensä oli muistaaksemme Pavel.
Matka rajalle sujui nopeasti, Joensuusta Niiralaan on matkaa 75 kilometriä. Olimme varautuneet siihen, että rajamuodollisuuksiin menisi kauan Niirala/Värtsilän rajanylityspaikalla, mutta rajanylitys kestikin vain 20 minuuttia. Oppaamme venäjänkielentaito varmasti vaikutti. Rajanylityspaikalla oli valuutanvaihtopiste, jossa vaihdoimme euroja rupliksi.
Matkamme Sortavalaan oli kiva, sillä linja-autokuskilla oli paljon yksityiskohtaista tietoa ohittamistamme kylistä ja rakennuksista. Oli mielenkiintoista nähdä seutuja, jotka olivat joskus Suomea. Matka Sortavalaan kesti noin tunnin. Ennen satamaan menoa teimme kaupungissa pikaisen kiertoajelun. Osa matkalaisista jäi Sortavalaan ostoksille päiväksi. Me Valamoon menijät suuntasimme Laatokan rantaan, jossa kantosiipialus jo odotti meitä.
Enpä ole moisessa kyydissä ennen ollutkaan.Aallokko oli aikamoista keskemmällä tätä suurensuurta järveä, ja minua ainakin pelotti. Joskus aallokko Laatokalla on sen verran suurta ettei kantosiipialukset liikennöi, näin oli ollut edellisenä päivänä. Matka Sortavalasta Valamoon (40 km) kesti noin 50 minuuttia
Maisemat luostarinlahteen saapuessamme olivat todella upeat. Luostari näkyi kauniina metsän keskellä mäen päällä
Rantaan päästyämme meille tuli uusi opas. Hän oli nuori nainen, joka oli itse opiskellut suomenkielen. Nousimme luostarimäelle ja oppaamme kertoi luostarin historiasta.
Luostariin johtaa kaariportti, josta tullaan luostarin ulommaiseen pihaan.
Ensin menimme kuuntelemaan Valamon Podvorin kuoron konserttia, joka kesti noin 15 minuuttia. Esitys oli todella vaikuttava. Kuoro esitti kaunista kirkkomusiikkia. Kuoroon kuului neljä miestä, joiden äänet sopivat hyvin yhteen. Bassolaulaja oli todella mahtava. Tuumin, että he lauloivat kuin enkelit. Ostin kaksi cd-levyä heidän musiikkiaan, että voin muistella tätä ihanaa konserttia.
Konsertin jälkeen siirryimme seuraavasta portista sisäpihaan ja itse pääkirkkoon. Pääkirkkoon mentäessä naisten pitää pukeutua hameeseen ja hiukset on peitettävä huivilla. Pääkirkko on entisöity viime vuosina. Ikonit ja katto-/seinämaalaukset olivat henkeäsalpaavan kauniita. Harmiksemme pääkirkossa ei saa valokuvata ollenkaan. Kuvia Kristuksen Kirkastumisen pääkirkosta löytyy http://www.valamoseura.fi/. Pääkirkon eteisessä on myös myymälä, josta voi ostaa ikoneita ja kirjoja. Pääkirkkoon tutustumiseen varattu aika oli mielestämme liian lyhyt, noin 30-40 minuuttia, sen verran paljon siellä on katsottavaa, sekä ikoneita että seinä- ja kattomaalauksia. Mutta aikataulut pitää varmaankin mitoittaa tiukoiksi näillä päivän matkoilla. Pääkirkossa käynnin jälkeen teimme kiertokävelyn luostarialueen ympäri ja laskeuduimme satamaan siirtyäksemme kantosiipialuksella ruokailemaan Niikkanan lahteen Uuden Jerusalemin skiitan ruokalaan.
Muutaman kilometrin vesimatkan jälkeen saavuimme Niikkanan lahteen ja aluksemme “vieripysäköi” jo laiturissa olevien laivojen rinnalle. Maihin siirryimme kolmen laivan läpi kulkien. Satamasta ruokailupaikkaan oli melkoinen nousu, rappuja oli ihan puuskutukseen asti. Ruokailu oli järjestetty hyvin, ruokana oli kasviskeittoa joka oli todella maukasta ja jälkiruokana kahvit ja kahvileivät. Ruokailun jälkeen tutustuimme Uuden Jerusalemin skiittaan, sitä ei ollut vielä restauroimisen jälkeen vihitty käyttöön joten siellä sai poikkeuksellisesti vielä valokuvata. Skiittaan tutustumisen jälkeen laskeuduimme satamaan, osa porukasta lähti vielä käymään kilometrin päässä olevassa Getsemanen skiitassa. Loput matkalaisista jäi tutustumaan sataman yhteydessä olevaan matkamuistomyyjien alueeseen. Ensin tuntui oudolta että tännekin on sitten turistin rahastus jo rantautunut, sitten kuulimme että Luostari hankkii lisätuloja vuokraamalla myyntipaikkoja matkamuistomyyjille. Matkamuisto-ostoksien jälkeen siirryimme taas laivojen läpi alukseen ja paluumatka alkoi. Tuuli Laatokalla ei ollut tyyntynyt, pari kertaa alus “putosi” aalloilta ja tuntui hurjalta kun istuin “hävisi” alta. Vaan kyllä sieltä Sortavalan satamaan päästiin ja bussikyyti kotiin alkoi. Tulomatka bussissa meni taas mukavasti, rajanylitys sujui taas parissakymmenessä minuutissa, ja Joensuussa oltiin noin klo 20. Matka oli mielestämme mahtava ja onnistunut. Ensi kesänä ehkä uudestaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti