torstai 5. syyskuuta 2024

Vain kolme kuvaa kuukaudessa

KristiinaK (linkki tekstissä) haastaa ottamaan valokuvia.

Joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne.

Tässä syyskuun S-kuvat

Ensimmäinen kuvani
SAMMAL

Kävin metsäretkellä ja kuvasin pienen umpeen kasvaneen metsälammen, joka olikin kuin sammalmatto tänä vuonna. Sammal oli kosteaa ja ihanan pehmeää. En kyllkään uskaltanut mennä kävelemään sammalmatolle, jonka alla on varmasti paljon vettä.
Sammalen vihreä on ehdottomasti ihanin väri maailmassa.
 
 

Sammaloitunut metsälampi


Toinen kuvani on

SUDENKORENTO

Pohjoisen reissullamme kuvasin sudenkorennon, joka on todella vaikea kuvattava.

Nämä ihanat pörriäiset kiehtovat minua kovasti. Pihallammekin on korentoja, jotka lentävät kovaa vauhtia paikasta toiseen. Ihmettelenkin usein, miten ihmeessä ne eivät törmää mihinkään kovassa vauhdissa. Olen ihmetellyt myös korentojen ihania värejä.

Wikibedian mukaan 

"Sudenkorentojen väritys vaihtelee lajeittain ja lajien sisällä. Vaikka vaihtelun määrä tuntuu aluksi masentavan suurelta, niin sitkeällä päivän parin harjoittelulla oppii nopeasti, että se on täysin järkeenkäypää ja järjestelmällistä.

Nyrkkisäännöt, joista toki on poikkeuksia, ovat:

  • kirkkaimmat yksilöt ovat juuri sukukypsiksi muuttuneita;
  • hailakat yksilöt ovat useimmiten nuoria;
  • hyvin tummat yksilöt ovat useimmiten vanhoja;
  • useimmiten koiraiden kuvioinnit ovat laajoja ja kirkkaita
  • naaraiden kuviointi on usein enemmän "maastoväristä""

 



Tummasyyskorento


 

Kolmas kuvani on 

SUMU  (kuvattu viimevuoden syyskuussa)

Syyskuussa aamuisin usein on sumuista. 

Wikibedian mukaan: 

Sumu on pilvi joka on kosketuksissa maahan. Näkyvyys sumussa on määritelmällisesti alle yksi kilometri. Kun näkyvyys on 1–10 kilometriä, kyseessä on utu

Sumua syntyy joko silloin, kun ilman lämpötila laskee alle kastepisteen, tai kun  ilman kosteus nousee ja saavuttaa kyllästystilan. Sumu koostuu noin millimetrin halkaisijaltaan olevista vesipisaroista, jotka ovat syntyneet näkymättömän vesihöyryn tiivistymisestä. Kovalla pakkasella pisarat voivat olla jäässä, jolloin on kyseessä jääkidesumu.

Vuosi sitten kiipesin mieheni kansa Kolin huipulle syyskuisena aamuna kello 6.00. Ensin petyimme, kun huipulla oli aivan "hernerokkasumu" ja emme nähneet oikein mitään. Kun odotimme aamun sarastusta saimme kokea, että koko alapuolella oleva maailma oli kadonnut - oli vain hiljaisuus, rauha ja sankka sumu ympärillämme

.

Näkymä Kolin huipulta



Isot kiitokset Kristiinalle jälleen kivasta haasteesta.


Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille

27 kommenttia:

Kristiina K kirjoitti...

Sammal on tosi kaunista. Harmi ettei se kestä paljoa tallaamista. Meillä mökillä osa nurmikosta on sammaloitunut ja huomaan ettei ole kovin kestävä. Sudenkorennot ovat hienoja väritykseltään ja nopeita lentäjiä.

anna kirjoitti...

Todella hienot valinnat ja kuvat. Sammalet ovat aina niin kauniita.

Pia K - Pian ja nopeasti kirjoitti...

Täysin samaan mieltä sammaleenvihreästä. Vihreä on niin rikas ja monipuolinen väri, että sitä löytyy vaikka missä sävyssä.

Kivoja kuvia muutkin!

Päivien ilot kirjoitti...

Ihanat kuvat! Ai, että tuo sammal kuva houkuttelee
kävelemään paljain jaloin. Oikein kutittaa jalka pohjia, kun kuvaa
ihastelen.
Tänään täälläkin lenteli sudenkorentoja, olen niiden kanssa jo sujut. Meinaa pari vuotta sitten yksi yksilö puri olkapäähän ja vei palan mennessään.
Mukavia hetkiä loppuviikkoosi!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Kristiins K, meilläkin sammal voittaa nurmikon. Tarvitsee paljon kosteutta ja tuntuu kyllä kivalta paljaan jalan alla.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Kiitos anna

enkulin käsityöt kirjoitti...

Pia K, rakastan vihreää.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Päivien ilot, hui, pureeko korennot. Minä olen vain keskittynyt niiden perässä juoksemiseen , että saisin kuvattua.

pioni kirjoitti...

Ihanat kuvat!
Sudenkorentoja on näkynyt tänä kesänä tosi paljon.

sini kirjoitti...

Kauniita kuvia, minä olen aina vähän pelännyt sudenkorentoja niin kauniita kuin ne ovarkin.

Der Seidenspinner kirjoitti...

Ihanat S- alkuiset kuvat. Tykkäsin todella. Mukavaa päivää sinulle!

Rita A kirjoitti...

Ihana syksyinen luontopostaus, huolella tehty 🍁💚
Meillä on sammal vallannut alaa pihanurmikossa ja on tosi kaunis alue.

Arkisin | jenni kirjoitti...

Sudenkorennot on vähän pelottavia lentotyylinsä vuoksi, ei oikein tiedä ovatko tulossa päin vai mitä. Kivaa viikonloppua!

Sara - Villa Emilia kirjoitti...

Nyt on kyllä niin, niin ihanat kuvat!
Sammal on ihastuttavaa ja minullakin on kokemus sumupilven yläpuolisesta paikasta. Sudenkorentoja en tunnista ollenkaan, mutta pidän niistä. Jostain luin, että ne saattavat lennellä ihmisen lähellä, koska ihmisen lähellä pyöriskelee niille saalista, esim. paarmoja. Olisipa mahtavaa, jos olisi oma sudenkorento ympärillä syömässä ärsyttävät hyönteiset pois. :)
Tunnelmallista syyskuuta!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Pioni, taisi olla ihannesäät sudenkorennoille.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Sini, niin minäkin olen pelännyt, mutta nyt kiinnostuin ötököistä ja olen opiskellut lisää. En pelkää enää.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Samoin sinulle Der Seidenspinner

enkulin käsityöt kirjoitti...

Rita A, sammal tuntuu kivalta jalan alla.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Samoin sinulle Arkisin jenni.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Sara -Villa Emilia, hauska tietää, miksi korennot tulevat niin lähelle. Ihanaa syyskuuta myös sinulle.

Sari kirjoitti...

Upeat syyskuun kuvat olet valinnut.
Sammaleet ovat mielenkiintoisia, niin paljon erilaisia. Peikkometsässä (kuusimetsä) on ihana liikkua, kun sammal peittää maan. Ja sammaleiset kivet ovat kauniita - mutta tuo lampi - satumaisen kaunis.
Sudenkorento - on voimaeläimeni, joka näkyy usein myös ulospäin koruina ja asusteissa. Ja huonekalussakin :) Kesälomalla kahtena päivänä pääsin seuraamaan sudenkorentoja ja olisin kellunut järvessä vaikka kuinka kauan niitä katsellen. Niitä oli ilo seurata, valokuviin en saanut taltioitua kuin yhden ja senkin huonosti.
Hienot maisemat Kolilla, sumusta huolimatta.
Mukavaa viikonloppua!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Sari, kuusimetsä on minunkin suosikki. Täällä puissa on naavaa, joten silloin ilma on puhdadta saasteista. Myös saniaisia kasvaa paljon.
Minun voimaeläimeni on pöllö. Se varoitti minua ja vältin hirvikolarin

Purulaari kirjoitti...

Hyvät kuvat syyskuulle. Sammal on minunkin suosikkini, se on niin pehmeän näköistä ja kaunista. Sankka sumu on mielenkiintoista. Tuntuu kuin se imisi maiseman lisäksi sisäänsä äänetkin ja sumussa on kuin umpiossa, kaukana kavala maailma.

Ruusuperhonen kirjoitti...

Minä tykkään eniten olla suolla ja ihailla rahkasammalta. Siellä kaikki ne punaiset, keltaiset ja oranssit värit loistavat. Sammaleiset vanhat puut ovat kiehtovia. Ja kyllä sammaleinen nurmikko on kauniimpi kuin se karmea vihreä tasainen kenttä, jota nurmikoksi sanotaan. :)
Korennot miellän loppukesän olennoiksi.
Sumu on ihanaa katsella ja tuntea ihollakin kosteana pilvenä.

aimarii kirjoitti...

On houkutteleva sammalmatto. Olisipa joskus tuollaiseen maastoon voinut pystyttää telttansa.
Faktatieto oli ainakin mimulle tarpeen, en tiennyt juuri mitään sudenkorennoista.
Hyvät kuvat. Sumu pehmentää maisemaa näin syksyisin nätisti.

Silkku kirjoitti...

Aah sammal on ihan suosikkini 😊
sudenkorennot kiehtovat minuakin ja itseasiassa pelastin tuossa yhtenä päivänä yhden todella ison joka menasi hukkua ja hieman aikaa hän kuivatteli lautojen päällä ja sitten lähti matkaan, teki vielä kunniakierroksen ympärilläni kuin kiittäen 💖 minulla tuli itku...
oo mikä sumu kuva 👍👍 ja kiitos tietopankista 😊 ja kaikista kauniista kuvista 💖

enkulin käsityöt kirjoitti...

Kiitos ihanista sanoistasi Silkku. Kivaa, että pelastit sudenkorennon. Ne kiehtovat minua kovasti.