torstai 1. helmikuuta 2024

Uusia Atc-korttejani

Täällä korttitehdas pyörii edelleen. Silppuja on askarteluhuonen pöytä täynnä, ja minä olen askarrellut apinan raivolla korttejani.

Jatkoin satusarjaani, koska yritän edelleen tehdä TarjaK:lle toisen vaihtokortin. Osallistun myös Silpputehtaan laajennusosan haasteeseen, jossa aiheena on TYTÖT. (linkki tekstissä)

Kolme steampunk-korttiakin mahtuu korttiläjääni. Ostin uusia steampunk-kuvia ja pahvisia koristeita. Pakkohan niitä oli kokeilla. Otin kuvat kameralla, joten anteeksi huono kuvan laatu.

Kortit ovat vapaita vaihtoon.

 

Tässä korttiläjä


Lähikuvia koristelusta

 

Laitan ensin nämä steampunk-kortit


Atc "Tehtaan varjossa 1"


Atc "Tehtaan varjossa 2" Varattu Sannalle


Atc "Tehtaan varjossa 3" varattu Armiidalle


Seuraavana Silpputehtaan jaajennusosan kortit;


Atc "Pikkuprinsessa" Varattu Sannalle


Atc "Kukkanen"


Atc "Punatukkainen tyttö" Varattu Armiidalle



Sitten vielä näitä satukortteja:

 

Atc "Keinussa 4"


Atc "Keinussa 5"


Atc "Keinussa 6"


Atc "Keinussa 7" varattu TarjaK:lle



Atc "Satupupu 1"


Atc "Satupupu 2"


Atc "Satupupu 3" Varattu Sannalle

 

 

Lapsena varsinkin pehmoeläimet osaivat puhua ja ne lohduttivat, jos oli paha mieli. 

Retuutin pientä pupupehmoa niin, että siitä kuluivat karvat, ja vain karhea pohjakangas oli paljaana. Silmäkin taisi tippua matkan varrelle.  Pupu oli siltikin rakkain aarteeni.

Kun sirkus tuli pikkukaupunkiimme, se oli suurtapahtuma meille lapsille. Ihailin varsinkin teltan katossa viilettäneitä  strapetsitaiteilijoita, sirkusprinsessoja ja etenkin pieniä klovneja. He olivat hassuja ja toivat paljon iloa ympärilleen.

Yksi ihanista muistoistani liittyy Pääsiäiseen. Isä rakensi silloin aina meille lapsille keinun, joka riippui heinäladon kurkihirrestä. Narut olivat siis pitkät ja muistan vieläkin, miten hyvät vauhdit keinussa sai.  Lauloin keinuessani lauluja kovalla äänellä niin että koko lähitienoo raikui.

Huoletonta oli elämä, ja entisaikaan lapset saivat olla ehkä kauemmin lapsia kuin nyt.

Nykyisin lasten on matkustettava pitkät matkat taksilla kouluun, ja herättävä aikaisin aamulla odottamaan koulukyytiä. Samoin koulu vaatii voimia enenmmän ja emenmmän. Leikkiin ei enää riitä lasten aika eikä voimat. Harmi.

Oikein ihanaa alkanutta helmikuuta kaikille.

16 kommenttia:

Rita A kirjoitti...

Oi mikä satumaailma blogissasi. ATC-kortit ovat uutta minulle. Googlasin ja sain selville että se merkitsee Artist Trading Card. Jään lumoutuneena seurailemaan. Tykkään saduista ja pehmoeläimistä. 🎀

Hyvin kirjoitat lapsuudesta ja sen pituudesta / lyhyydestä / huolettomuudesta. Minullakin lapsuuteen liittyi sirkus; nimittäin meidän kerrostaloon muutti kavereikseni veli ja sisko, joiden vanhemmat olivat trapetsitaitelijoita. Opin heiltä käsilllä seisontaa ja telinevoimistelua. Niistä tuli mieluisa harrastus. 🌷

Nila kirjoitti...

Ihania kortteja jälleen ja saduista minäkin pidän paljon kuten jo aiemmin kirjoitinkin .
Olet oikeassa lapsien leikit on muuttunut ja yhä nuorempana ne myös hylätään . Todella harmi .
Minullakin on kokemuksia lapsuuden sirkusteltasta . Kun menimme telttaan sisään oven suussa oli musta mies mikä huusi kovaa "tulkaa mukaan Afrikka palaa "samalla hän päristeli rumpua .
Pelkäsin ihan älyttömästi .
En vieläkään pidä sirkus taiteesta koska pelkään koko ajan heidän puolestaan että jokin epäonnistuu .
Johtuuko tämä jostain en tiedä mutta minun juttuni se ei ole .

Repolainen kirjoitti...

Käsittämätöntä - sinähän viet kortteinesi suoraan taikamaailmaan - kuten Liisa pääsi aikoinaan Ihmemaahan... niin nyt on Repolainen Enkulin Ihmemaassa! Melkein kävi taas - että sait minut tekemään Atc-kortteja...
On vaan niin paljon muita rautoja tulessa - että maltan mieleni ja ihailen vain näin!! Ja odottelen yhä, että innostuisit "minun raudastani" - mietis, 29 erilaista Atc-korttia... aakkosin... sillä KYLLÄ, skräppäystä sekin on!!
Ihanaa ja omanoloista viikonloppua toivotellen!

Inspiration, Viltsumari kirjoitti...

Lelut ovat (yhä) eläviä. Meillä nukkekodin tavarat lentävät lattialle ja nukkeja löytyy milloin kissojen pediltä, milloin lattialta. Eli niiden on pakko itse hyppiä ja kipittää, sillä kissoilla ei ole lupaa koskea nukkikseen.
Olet ahkeroinut taas kunnolla ja ihan mielettömiä taideluomuksia saitkin synnytetyksi.

Purulaari kirjoitti...

Upeita kortteja! Elämä oli lapsena huoletonta. Leikkejä keksittiin silloin ihan tyhjästä, ei ollut nettiä eikä kovin paljon lelujakaan, mutta elämä oli monin tavoin rikasta ja mielikuvituksella oli käyttöä.

pirren omat jutut ja käsityöt kirjoitti...

Olet tehnyt hienoja kortteja.
Hyvää alkanutta helmikuuta sinulle!

Puikoillanikin kirjoitti...

Ihania muistoja sinulla pupusta ja keinusta.
Noista korteista minua jostain syystä eniten ja edelleen ihastuttavat nuo keinukuvat. Niissä ikään kuin tapahtuu jotain.

TeSa kirjoitti...

Ihastuttavat satukortit 🤩

enkulin käsityöt kirjoitti...

Kiitos

enkulin käsityöt kirjoitti...

Näitä oli kivaa tehdä

enkulin käsityöt kirjoitti...

Mukavaa helmikuuta myös sinulle

enkulin käsityöt kirjoitti...

Sirkus on kiehtovaa ja ihan kuin satua. Vaatii paljon harjoittelua, jos meinaa strapetsilla pysyä.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Harmillista tuommoinen pelottelukokemus. Pitäisi ymmärtää, mikä lapsia pelottaa.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Onpa kivaa, että olen innostanut sinua atc-korttien parissa. Tämä on ihana harrastus. Joskus kun on kipuja, askartelen ja kipu unohtuu.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Kiitos ihana.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Käpylehmiä todellakin tehtiin. Vanhaan kantoon sai kivat leikit.