Leivoin talon seinät kaavojen mukaan ja Mimosa koristeli osat ennen osien yhdistämistä. Se olikin tarkkaa puuhaa ja vaatteet likaantuivat tässä touhussa. Käytimme valmista sokerikuorrutetta koristeluun. Laittoimme putkilon vähäksi aikaa kuumaan veteen lämpiämään, niin pikkuapulaisen oli helpompi tehdä koristeita.
Oven koristelua, savupiipussa on jo karkki liimattuna |
Tässä mökkimme valmiina. Mimosa koristeli mökin aika runsaalla kädellä. Suklaata meni yli puoli levyä, sokerikuorutetta kaksi tuubia ja ranskalaisia pastilleja yli pussillinen (taisipa suuhunkin luiskahtaa muutama)
Mökissä on ovi vähän raollaan |
Olemme lopputulokseen tyytyväisiä. Mökki matkustaa huomenna Joensuuhun. Ajattelimme laittaa mökin sellofaanipussiin, että Mimosa voi ensin ihailla mökkiään ja sitten avata pussin ja syödä mökin. Sellofaanipussi suojaa mökkiä pölyyntymiseltä.
Olipa meillä kiireinen mutta ihana päivä.
14 kommenttia:
Ahkera apulainen taas sinua auttaa. Meillä leivotaan viikonloppuna. Pipareita myös, muttei taloa.
Viltsu
Taitava tyttö työssään :) Minäki väsäsin monena jouluna piparitaloja, nyt en ennää kehtaa.
Teittekin tosi upean mökin.Oikean satujen piparitalon:)
Wau! Onpa upea talo. Olisipa kiva itsekin lasten kanssa tehdä tuollainen...Katsotaan onnistuuko...Maanantaina saapuvat ensimmäiset joulun juhlijat mummolaan ♥
Hurmaava piparkakkutalo!
Onpa sulla kiva pikku apulainen! Ja niin on nätti mökki, että :)
♥ihana apulainen ja niin kiva piparkakkutalo valmistui!
Ihana söpö piparitalo ♥
Mahtava lopputulos :)
Vau, kuinka hieno piparitalo :)
Hieno talo, herkullinenkin kun on noin paljon makeita koristeita, mutta malttaako sitä syödä :)
Hieno ! Täytyykin kokeilla ens vuonna tota suklaa kikkaa!
Minä olen niin ikään monena vuonna käyttänyt sulatettua sokeria, mutta tänä vuonna Pikkukässäkin halusi tehdä omansa, joten käytimme sokerikuorrutetta. Tosin vaativuuttakin laskettiin vähän muumitalosta tuollaiseen "tavalliseen" taloon.
Upean talon on Mimosa koristellut.
Aivan ihana mökki =) Me olemme kerran askarrelleet Muumitalon jouluksi ja se yksi kerta taisi riittää...
Lähetä kommentti