Muistan pätkän lapsuuden runosta (jos muistat jatkoa, olisin kiitollinen loppurunosta)
Mökki on pieni, kaukana sydänmailla,
keskellä korven, kuusien naavaisten.
joulu on sentään, oppaita, teitä vailla,
ihme ja kumma, löytänyt sieltä sen."
(Heikki Asunta)
KIITOS IHANA http://vilukissi.vuodatus.net/ OLEN KIITOLLINEN
Tässä koko runo
Metsämökin joulu
Mökki on pieni, kaukana sydänmailla,
keskellä korven, kuusien naavaisten,
Joulu on sentään, oppaita, teitä vailla,
ihme ja kumma, löytänyt sieltä sen.
Himmeli hohtaa alla karstaisen katon,
takassa palaa valkea verraton.
Silmissä lasten kirkkaus sanomaton
tullessa aattoillan syttynyt on.
Sauna on käyty, päällä on puhdas paita,
kynttilä palaa laudalla akkunan.
Kuutamo kattaa tuttuja metsämaita,
Sadutar istuu vaunuissa Otavan.
Isä on juuri ottanut paikaltansa
ihmeitten kirjan, suuren ja arvokkaan,
lukenut, kuinka kaukainen idän kansa
syntymävirttä kuunteli Messiaan.
Sydämet valtaa tarina ihmeellinen,
riemua täynnä valtimo lyö ja lyö.
Kirkas on kuulto lapsensilmien sinen,
Kirkas ja kuulas on pyhä jouluyö.
Kirkas ja kuulas on sävel jouluvirren,
-lapsien äänet kaikuvat kirkkaimmin.
Kirkkaina alla matalan kurkihirren
hohtavat soljet kultaisen himmelin.
Joulu on tullut! Ulkona kuutamolla
satuja hiipii nurkista kurkistain.
Hyvä on silloin nukkua permannolla,
uinua päällä olkien tuoksuvain.
---
Mökki on pieni, kaukana sydänmailla,
keskellä korven, kuusien naavaisten.
Joulu on sentään, oppaita, teitä vailla,
ihme ja kumma, löytänyt sieltä sen.
Toivotan kaikille ihanille lukijoilleni
Tunnelmallista ja Rauhaisaa Joulun aikaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti