KristiinaK (linkki tekstissä) haastaa valokuvaamaan kuukausittain annetun aiheen mukaan.(ehdin mukaan viimetipassa)
Toukokuun aihe on Kaatunut/vinossa
Reissaamme mieheni kanssa paljon Pohjois-Suomessa ja olemme monta kertaa käyneet Kalle Päätalon kotimaisemissa Taivalkoskella.
Vuonna 2021 koimme järkytyksen kun menimme tuttuihin maisemiin. PAULA-myrsky oli kaatanut metsät Kalliojärven ympäriltä. Myrskyn voimakkaimmat puuskat olivat paikoin yli 30 m/s Koillismaalla Pudasjärven, Taivalkosken ja Puolangan seuduilla.
Taivalkoskella kaatuneita ja vääntyneitä puita oli molemmin puolin tietä kilometrien matkalta, kun ajoimme maantietä pitkin. Näky oli lohduton ja vahingot valtavat.
Metsäkeskuksen mukaan Taivalkoskella kaatui metsää 20 000 hehtaaria (Tuhoarvio on laadittu alueelta saapuneiden metsänkäyttöilmoitusten perusteella.)
Tässä ottamani valokuvat tuhoalueelta.
Metsää taidetaan raivata osittain vieläkin. Puiden kaataminen on suorastaan vaarallista. Ei voi kuin ihmetellä mikä voima luonnolla voi olla. Trombi pyyhkii sattumanvaraisesti maisemat uusiksi ja tekee valtavaa tuhoa. Tietääkseni yksikään ihminen ei onneksi loukkaantunut. Metsäkin kasvaa uudestaan, mutta siihen menee vielä vuosia.
Mukavaa toukokuun loppua kaikille.
Kunnioitusta herättävää ja pelottavaa.
VastaaPoistaHyviä kuvia, toinen ylhäältäpäin on oikea katseenvangitsija.
Rita A, ihan oli mykistävää tämä voima
PoistaHurjan näköisiä kuvia, tuska tulee metsän puolesta.
VastaaPoistaAnna, niinpä. Menee kauan, että metsä on entisensä.
PoistaNykyään noita kovia myrskyjä tosiaan esiintyy tosi usein ja näky on masentava. Kiva että ehdit mukaan haasteeseen.
VastaaPoistaKristiina, ovat nämä trombit lisääntyneet, johtuisiko Golf-virran heikkenemisestä.
PoistaVoi mitä tuhoa Paula onkaan saanut aikaan! Valokuvahaasteet ovat aina kivoja! Kiitos myös kommenteistasi, olen lukenut jokaisen mutta vastaamaan en pysty joidenkin asetusten vuoksi.
VastaaPoistaDer Seidenspinner, tämä Paula-myrsky on varmaankin niitä kaikkein voimakkaimpia Koillismaalla
PoistaHurjaa jälkeä, hui!
VastaaPoistaArkisin Jenni, kyllä sydän ihan särkyi
PoistaMyrskyllä on valtava voima ja se tekee pahimmillaan todella pahaa jälkeä.
VastaaPoistaKruumuvuokko, täällä päin Kontiolahdella muutama vuosi sitten trombi särkl talojen kattoja ja väänsi koivujen rungot luokille
PoistaDramaattisia kuvia, surullisia näkymiä. Suomen puustolle noin kovat puuskat tekevät pahaa jälkeä. Eivätkä monet talotkaan ole suunniteltuja nykyisiin sääoloihin.
VastaaPoistaHieno vastaus haasteeseen.
Mukavaa viikonloppua ja ihanaa kesäkuun alkua!
Sara -Villa Emilia, olen huomannut, että kun tehdään aukkohakkuita, tuulet kaatavat hakkuaukon viereisetkin metsät
PoistaLuonnon voimat ovat hurjia ja jälki sen mukaista.
VastaaPoistaSanoppa muuta Sartsa
PoistaHuh huh, hurja näky. Melkoinen rytinä ja ryske on ollut, kun nuo kaatuivat. Onneksi kukaan ei sitten loukkaantunut. Mitähän tuossa voisi tehdä, jos kohdalle tulisi, kun joka puolella kaatuu puita.
VastaaPoistaSaila, jotutin muutamia paikallisia. Ovat pysytelleet vain paikpillaan ja katselleet kun puut kaatuu. Arvioivat, että parikymmentä minuuttia kesti rytinä ja hävitys
PoistaTodella surullista näkymää myrskyn voimasta. Hyvin kuvattu 💨👍
VastaaPoistaHyvää viikon ja kuukauden
loppua 😊💚
Sirkkis, oli kyllä surullinen näky.
PoistaMyrskytuulella on valtava voima. Puuthan ovat kaatuneet kuin tulitikut. Surullisen näköistä.
VastaaPoistaUnohtumaton on myös tapaninmyrsky joulukuussa 2011, jolloin tuhoja tuli laajalta tänne eteläänkin. Olimme useita päiviä ilman sähköä. Silloin huomasi, kuinka riippuvaisia olemme nykypäivän mukavuuksista. Ei voinut mennä suihkuun, ei toiminut kännykät eivätkä muutkaan sähkövempaimet. Söimme takassa lämmitettyä einesruokaa. Edes vessaa ei voinut vetää, kun kaikki toimii sähköllä. Onneksi oli leuto joulukuun loppu. Kynttilänvalossa oli romanttista ja tuplapeittojen alla lämmintä.
Mukavaa alkavaa kesäkuuta sinulle!
Between, Minäkin muistan tuon Tapaninpäivän. Sähköt oli pitkään poissa ja meille vaelsi kotikadun naapurit kahvipannuineen ja kattiloineen. Meillä keitettiin puuhellalla ruokaa ja kahvit. Laitettiin puuhella vuonna 1987 (kun rakennettiin tämä talo) varalämmön tuojaksi ja on ollut hyvä
PoistaHurjia kuvia. Onneksi ei kukaan ihminen sentään loukkaantunut.
VastaaPoistaPuikoillanikin, on ollut enkelit paikalla suojelemassa
PoistaLohduttoman näköistä jälkeä. Myrsky ei kaatolupia kysele, se tekee päätökset itse. Myrskyn jälkien korjaaminen on vaarallista hommaa ihan ammatilaisellekin saati sitten kokemattomalle metsurille.
VastaaPoistaPurulaari, noissa konkelopuissa on valtava voima kun ne ponnahtavat pystyyn. Varmasti on vaarallista tehdä puiden kaatoja
PoistaPaula-myrsky on ollut voimakas! Hurjat kuvat.
VastaaPoistaRva Kepponen, myrskyn jäljet näkyvät vieläkin monen vuoden päästä
PoistaEdelleen on osin raivaamatta myrskyn jäljiltä. Itse kuuntelin tuota myrskyä silloin Taivalkosken vuodeosastolla ja tuntui, että ikkunat siinä rytinässä tulevat sisään. Myöhemmin on kaatunut lisää pienemmissä myrskyissä puita samoilta seuduin.
VastaaPoistaAimarii, tuuli kastaa helposti laajan aukon reunamilta metsää. On ollut varmasti kamalaa olla paikan päällä näkemässä ja kuuntelemassa
PoistaTuon samaisen myrskyn jälkiä ihmettelimme ja kauhistelimme pohjoisen reissullamme myös! Luonnon voimat ovat mittaamattomia ja joskus arvaamattomia, kunnioitettaviakin! Oikein ihanaa alkavaa viikonloppua!
VastaaPoistaKivipellon Saila, tämä on ollut pahin tuho mitä me ollaan nähty ikinä.
PoistaOnpa mennyt paljon puita lakoon. Tuollaisten kaataminen tosiaan vaatii ammattitaitoa, voi käydä hullusti, kun puu ponnahtaa.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!
Hanni, on ollut kyllä iso työ raivata tämä tuho ja istuttaa uusi metsä.
PoistaHurjan näköistä,myrskyn voima ollut valtava. Onnea bingosta ja hyvää kesäkuuta!
VastaaPoistaPäivi, kyllä nöyrtyy luonnon voiman edessä ja tuntee itsensä pieneksi.
PoistaKaatuneet puut on luonnon raivausta, hurjaa. Onneksi on ammattitaitoisia metsureita. Ihanaa kesää sinulle!
VastaaPoistaSinisen sohvan emäntä, ihmettelin miten jotkut puut olivat pystyssä. Todella sattumanvaraista on tämmöisen trombin tuho.
PoistaKylläpä oletkin tavoittanut vinouden syvimmän olemuksen!
VastaaPoistaSanoppa muuta Nettimartta
PoistaNäissä kuvissa on puita enemmän ja vähemmän vinossa! Nuo myrskyt ovat kyllä pelottavia, niilla on mahtavat voimat!
VastaaPoistaRimasa, kovaa on pitänyt tuulla, että puista tulee tuollaisia tulitukkuja
VastaaPoista"Paulan paha mieli" on jättänyt hurjat jäljet - kyllä ihminen on pieni ja avuton luonnonvoimiin nähden. Omat hurjimmat muistot ja näkymät on Asta- ja Hannu myrskyistä... vaikka niistä on enemmän aikaa, niin silti silmiin tulee heti vastaavat karut ja lohduttomat kuvat...
VastaaPoistaLeppoisen helliä kesätuulia toivotellen...
Repolainen. Pieneksi tuntee itsensä kun tämmöistä tuhoa näkee.
PoistaOn kyllä hurjia kuvia ja hurjan näköistä on myös trompi joka pyyhkäisi Jouthenisen yli jonnekkin vuonna 2004. Paljon puita kaatui ja on jätetty luonnontilaan. kattellaan sitä aina kun mennään saareen, näkyy hyvin Höytiäisellä, no on varmaan tuttua sinulle 😉
VastaaPoistaSilkku, tuttua on. Lieksassakin on luonnonsuojelumetsä, jossa trombi kaatoi paljon puita. Sielläkin puut jäivät paikoilleen ja lahoavat pikkuhiljaa.
Poista