sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Keikalla Kuopiossa

Perjantai-iltana olin Marjan kanssa Kuopiossa katsomassa Kotipelto & Liimatainen keikkaa ravintola Amarillossa.

Olimme ensimmäisä kertaa tutustumassa Amarilloon, ja olimme iloisia saamastamme upeaakin upeammasta palvelusta. Henkilökunta oli iloista ja nuorekasta. He valmistivat meille ihanaa ruokaa, jossa mausteet olivat juuri kohdallaan. Amarillo oli muutenkin todella viihtyisä  paikkana ja taustamusiikiksi oli valittu upeita biisejä. Ihana paikka todella.

Menimme Amarilloon heti klo 21.00, koska halusimme saada mahdollisimman hyvät istumapaikat. Valitsimme pöytämme paikasta, josta oli noin 1,5 metriä matkaa esiintyjien tuoleihin. Meille keikka oli muistorikas. Olemme kuunnelleet molemmat  Stratovariusta todella paljon. Marjan fanitus Stratovariukseen alkoi jo vuonna 1998. Paljon iloa on bändin biisit tuoneet elämäämme. Jotkut biisit ovat niin muistorikkaita, että saavat meidät itkemään.

Sanoisiko, meillä oli aitiopaikka


Kotipelto ja Liimatainen aloittivat esiintymisensä 23.30. Kaksi söpöä miestä vain kiipesi tuolilleen ja aloitti upean keikkansa. He olivat huolissaan yleisöstä ja varmistivat moneen kertaan, etteivät soita liian kovasti. Ajattelin, ettei haittaa vaikka kuulo menisi. He ovat niin ihania.

Ihmettelimme, miten vähäeleisesti nämä kaksi esiintyjää saavat todella suuren energisen voiman aikaan. Timo Kotipellolla on aivan mielettömän upea lavakarisma ja Jani Liimatainen on taitava soittaja, jolla on poikamaista pikettä silmäkulmassa.




Timo Kotipelto


Jani Liimatainen



Emme lakkaa ihmettelemästä, miten nöyriä nämä ihanat taiteijat ovat. He esiintyvät aivan yhtä upeasti ja sielukkaasti olipa yleisönä salillinen kuulijoita tai suuren suuret yleisömassat.
Upea oli keikka, ja tunnelma aivan katossa. Konsertti kesti 1,5 tuntia. Huikeaa, miten taitavia taiteilijoita saimme ihailla.

Löysin netistä kaksi videota, jotka kuvaavat keikan tunnelmaa. Videot eivät ole omiani.






   

8 kommenttia:

Inspiration, Viltsumari kirjoitti...

Nöyryys on taito. Jos sen menettää, tai jos sitä ei koskaan ole ollutkaan, niin Julkisuus voi olla, muttei staraus. ainakin minulle stara on nöyrä. Pöyhkeä kukko on jotain ihan muuta.
-Viltsu

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä että laatuaikaa on riittänyt!

Susanna kirjoitti...

Kiva kuulla keikka-terveiset ;) Tuommoiset on piristäviä juttuja kun pääsee kuuntelee hyvää musaa! Kivaa viikkoa sulle ystäväinen! Minä muuten varasin sulle sen "Noita ja pöllö"-kortin ;)

Hannele/Täyttä Elämää kirjoitti...

Iloista uutta viikkoa! :)

Manumiina kirjoitti...

Varmasti hieno kokemus! Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, että esiintyjät halusivat varmistaa yleisöltä, etteivät soita liian kovaa.
Minusta tuntuu, että yleensä musiikki tulee liian kovaa. Kesän Robinin keikalla piti tunkea paperinenäliinatollot korviin, sillä musiikki soi niin kovaa. Konsertissa pääosa kuulijoista oli lapsia tai vanhuksia, joten vähempikin ääni olisi riittänyt.
Täydet pisteet Kotipellolle ja Liimataiselle huomaavaisuudesta. Hyvää musiikkia ei kannata liian suurella volyymilla pilata.

Inspiration, Viltsumari kirjoitti...

Kiitos Enkuli-rakas. Varasin sinulle luukun numerolla 3. Se on sitten sinun arpanumerosikin! Onnea arvontaan!
-Viltsu

Riitta Sinikka kirjoitti...

♥Varmasti huikea kokemus!

vilukissi kirjoitti...

Kertakaikkiaan! Karehdin!!!